Toukokuun viimeisenä päivänä oli saapumassa Freedom Flotilla-avustussaattueen laiva kohti Gazaa. Avustussaattue oli Free Gaza-liikkeen organisoima. Free Gaza on ihmisoikeusjärjestöjen muodostama laaja kansainvälinen verkosto, joka vastustaa vuonna 2007 alkanutta Gazan saartoa. Israel pysäytti saattueen sotilaallisella vastaiskulla, jota voisi paremminkin kutsua laivakaappaukseksi. Alus kun oli kansainvälisillä vesillä. Lisäksi iskussa kuoli ainakin 9 siviiliä.

Suuret kansanliikkeet kaatoivat 20 vuotta sitten Itä- Euroopan stalinistiset järjestelmät. Tuollaiset liikkeet ovat keskeisiä yhteiskunnallisen muutoksia välineitä ja ainoa keino, jolla kapitalismi voidaan ylittää.

Niiden tärkeydelle on ratkaiseva syy. Vain joukkoliikkeissä saamiensa todellisten kokemusten kautta voivat laajat työtätekevien joukot kehittää kykyä haastaa nykyinen yhteiskunta.

Berliinin muurin kaatuminen ja sitä seurannut Neuvostoliiton romahtaminen vuonna 1991 otettiin laajalti vastaan vapaamarkkinakapitalismin voittona.

Valtaosa vasemmistosta maailmanlaajuisesti oli hyväksynyt käsityksen, että stalinistiset valtiot olivat tietyssä määrin ”sosialistisia” Vasemmisto romahti muurin mukana ja vaipui syvään pessimismiin. Se päätyi väittämään, että sosialismi ja vallankumous olivat mahdottomia unelmia.

17. marraskuuta 1989 kymmenet tuhannet opiskelijat marssivat Prahan kaduilla. Oli kulunut 50 vuotta opiskelijavastarinnan tukahduttamisesta natsien miehittämässä Tšekkoslovakiassa. Ilmapiiri oli täynnä muutoksen tuntua. Mielenosoitus tukahdutettiin, mutta se johti solidaarisuusaaltoon, joka vavisutti maata. Työläiset ja opiskelijat lakkoilivat maan tärkeimmissä yliopistoissa ja sadat tuhannet osoittivat mieltään poliisin raakuutta vastaan. Kymmenen päivää myöhemmin yleislakko pysäytti maan. Ihmiset puhuivat toisilleen yhdenvertaisina ja keskustelivat kaduilla siitä, mitä seuraavia askeleita tulisi ottaa. Heidän johtonsa koostui eri poliittisten suuntausten sekoituksesta.

Andreja Živkovic ja Vladimir Unkovski- Korica tarkastelevat Itä- Euroopan kapinoiden opetuksia tämän päivän kamppailulle.

Vuonna 1989 kansan vallankumoukset eri puolilla Itä-Eurooppaa kaatoivat maiden kommunistidiktatuurit. Näillä mailla ei ollut mitään tekemistä sosialismin kanssa. Valtio ja byrokratia, jotka hallitsivat yhteiskuntaa, toimivat kollektiivisena kapitalistina, joka riisti työväenluokkaa. Vuoteen 1989 tuo järjestelmä näytti olevan veistetty kiveen.

Karl Marxille sosialismissa oli kyse itsevapautuksesta. Toisin kuin kapitalismi, jossa hallitsee rikas eliitti, sosialismi merkitsisi valtaa ihmisten valtaenemmistölle, työväenluokalle.

”Sosialistiset” valtiot, joita julistettiin Itä-Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen, eivät kuitenkaan olleet lainkaan tuota.

Mitään työväenluokan vallankumouksia ei ollut. Nuo maat olivat yksinkertaisesti Venäjän armeijan miehittämiä sodan loppuvaiheessa.

Gabi Engelhardt oli maanalaisen vasemmiston johtavia aktivisteja Itä-Saksassa, kun Berliinin muuri kaatui marraskuussa 1989. Hän kertoi Yuri Prasadille kokemuksistaan ja siitä keskenjääneestä vallankumouksesta, jota hän ja hänen toverinsa auttoivat käynnistymään.

Kreikan pelastuspaketti on ehkä estänyt euroalueen hajoamisen, mutta se on avannut repeämiä Saksan hallitsevassa luokassa, joka ei haluaisi maksaa Kreikan velkaa. Samaan aikaan Die Linkellä on edessään vaikeita valintoja, kirjoittaa Phil Butland.

Kapina IMF:n ja EU:n leikkauspakettia vastaan Kreikassa on kiihtynyt toukokuisten kahden yleislakon myötä.

AKT:n taistelu kohtuullisen irtisanomissuojan puolesta ei ole ahneutta vaan kamppailua koko työväenluokan oikeuksista

Joukko pääkaupunkiseudulta kotoisin olevia luottamusmiehiä ja työläisaktiiveja on päättänyt tehdä jotain konkreettista tukeakseen AKT:n satamatyöläisiä, joiden ainoa keino saada itselleen kohtuullinen irtisanomissuoja on työtaistelu. Neuvotteluissa työnantaja ei ole ottanut ahtaajien kohtuullisia vaatimuksia kuuleviin korviinsa. Nyt kun alan työntekijät menivät lakkoon, on työnantajapuoli käynnistänyt valtavan mustamaalauskampanjan ”häikäilemättömiä ja ahneita” ahtaajia vastaan.

Suomi isännöi yhdessä Ruotsin kanssa Helsingissä Naton strategiaseminaaria 4. maaliskuuta Helsingissä Kalastajatorpalla. Naton pitäisi loppuvuodesta hyväksyä uusi strateginen konsepti nykyisen vuonna 1999 hyväksytyn tilalle. Paperilla puhutaan uhkakuvista, aseriisunnasta ja kriisinhallinnasta. Perustana on kuitenkin Naton halu muuttua perinteisestä kylmän sodan aikaisesta sotilasliitosta maailmanlaajuisesti toimivaksi interventioarmeijaksi. Sotilasliiton strategia on strategiaa siitä miten sota voitetaan. Suomi sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen ei-Natomaa, joka isännöi Naton kokousta; tästä käy pitkälti kiittäminen kokousta isännöinyttä ulkoministeri Stubbia.

Vuonna 1989 annettiin kaksi suurta lupausta. Ensinnäkin luvattiin, että Puolasta tulisi demokraattinen yhteiskunta. Ja toiseksi, että kansan enemmistön elintaso nousisi lännen tasolle.

Ihmiset ovat pettyneet valtavasti molemmissa lupauksissa.

Demokraattisia oikeuksia voitettiin, ja se oli tärkeätä. Paljon suurempaa demokratiaa kuitenkin luvattiin. Paikallisvaltuustojen piti edustaa paikallisten ihmisten hallintoa. Parlamentin oletettiin merkitsevän loppua persoonattomalle ja kenellekään vastuussa olemattomalle hallinnolle.

Harvoin käy, että hallitukset päättävät tehdä poliittisen itsemurhan, mutta sen oikeistolaisen Uusi demokratia –puolueen hallitus teki järjestäessään ylimääräiset vaalit Kreikassa ja häviten ne 10 prosentin marginaalilla lokakuussa.

Uusi demokratia –puolue syöksyi vakavaan kriisiin. Sen 23 ministeristä menetti edustajanpaikkansa 19. Kostas Karamanlis, puolueen johtaja ja entinen pääministeri, jää eläkkeelle, eivätkä hänen paikastaan kilpailevat seuraajaehdokkaat pääse yksimielisyyteen siitä, miten uusi johtaja valitaan. Karamanlis järjesti vaalit, koska hänen omien sanojensa mukaan talous kaipasi ”kovien ja epäsuosittujen keinojen” pakettia, mutta poliittinen ilmasto ei sallinut niitä.

Saksan syyskuisten liittopäivävaalien tulokset ovat ristiriitaisia. Ne toivat valtaan oikeistolaisen konservatiivien ja liberaalien hallitusyhdistelmän.

Se ei kuitenkaan merkitse, että Saksan yhteiskunnassa olisi siirrytty oikealle. Oikeiston Kristillisdemokraattisen liiton (CDU) ja Baijerin Kristillis-sosiaalisen liiton (CSU) tulos oli heikoin sitten toisen maailmansodan, ja oikeiston ja liberaalien leiri menetti todellisuudessa noin 300 000 ääntä.

Lokakuussa vietettävä asunnottomien yö – tapahtuma monipuolistui ja radikalisoitui reippaasti, kun Asuntotoiminta – verkosto järjesti illan aikana Helsingissä mielenosoituksen ja julkisen talonvaltauksen.

Valtaosa noin 300 hengen mielenosoittajajoukosta osallistui Elimäenkadulla tyhjän toimistorakennuksen valtaukseen, joka päättyi myöhemmin illalla poliisien uhattua päästää koiransa sisälle taloon. Ketään valtaajista ei pidätetty. Vastaavaa toimintaa oli muissakin kaupungeissa.

Helsingin Työ- ja elinkeinotoimiston entinen työntekijä Teemu Kotila taistelee oikeudessa yhdessä Pardian lakimiehen kanssa perusteettomasta irtisanomisesta. 

Keskiviikkona 21.10.2009 noin 500 valtion työntekijää kerääntyi Eduskuntatalon rappusille vaatimaan työrauhaa, resursseja ja työhyvinvointia tuottavuusohjelman sijaan. Työntekijöiden mielestä tuottavuutta lisätään luomalla parempaa työhyvinvointia eikä henkilöstömenoja leikkaamalla ja lomautus- sekä irtisanomisuhkilla.

Maailman poliittinen eliitti kokoontuu pian YK:n ilmastokokoukseen Kööpenhaminaan. Kokouksen lähestyessä tekopyhä nokittelu päästövähennyksistä eri maiden välillä lisääntyy – puheiden tasolla. On kuitenkin helppo luvata radikaaleja päästövähennyksiä seuraavien kymmenien vuosien aikana kun ei tarvitse tehdä mitään juuri nyt. Harva tulee miettineeksi sitä tosiasiaa, että sama porukka joka nyt hurskastelee komeilla ilmastonmuutoksen vastaisilla puheilla, on itse asiassa päävastuussa ympäristön tuhoamisesta. Heidän vakuuttelujaanko meidän tulisi uskoa? Päästöt ovat vain yksi oire ja sairaus on nimeltään kapitalismi. Ja kyllä paska on paskaa, ei se siitä viherpesuilla kullaksi muutu. Loppujen lopuksi on melko samantekevää minkälaisin päätöslauselmin kokous päätyy, järjestelmä kun on tuhoon tuomittu olkoot sen vihreyden aste mikä hyvänsä.