|
Sotiris Kontogiannis, Socialist Review, maaliskuu 2012
Kreikkalaisten on hyväksyttävä leikkaukset, sanotaan usein, koska
vaihtoehto olisi huonompi. Sotiris Kontogiannis kannattaa työläisten velkojen
maksamattomuutta pankkiireja vastaan
Hallitus ja tiedotusvälineet Kreikassa käyvät pelottelukampanjaa
maksukyvyttömyyden ja euroalueesta irtautumisen näköalaa vastaan. ”Troikan”
(Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki)
toimet saattavat olla ankaria, ne sanovat. Monet saattavat kärsiä. Vaihtoehdot
ovat kuitenkin vielä huonompia. Ilman troikan apua Kreikka ei pystyisi
maksamaan velkojaan. Valtiolta loppuisivat rahat. Palkkoja ja eläkkeitä
jouduttaisiin lykkäämään. Kreikan pankkisektori irtautuisi täysin Euroopan ja
kansainvälisistä finanssimarkkinoista. Pankin sulkisivat ja pankkiautomaatit
lakkaisivat toimimasta. Tuonti ehtyisi, markettien hyllyt olisivat tyhjiä ja
ihmiset näkisivät nälkää. Bensa-asemilta loppuisi polttoaine ja ihmiset
joutuisivat elämään kylmässä ja pimeässä.
Takaisin drakmaan?
Lopulta heidän mukaansa Kreikan olisi pakko hylätä euroalue – tai jopa tulla
erotetuksi – ja palata käyttämään drakmaa, vanhaa kansallista valuuttaa, joka
devalvoituisi heti ja rankasti, 50, 60 tai jopa 70 prosenttia. Ihmiset
menettäisivät säästönsä ja palkat alenisivat pikkusummiksi. Sitten
voitonsaalistajat, jotka sillä aikaa olisivat siirtäneet varansa sveitsiläiseen
tai johonkin muuhun ulkomaalaiseen pankkiin, palaisivat ja ostaisivat kaiken
pikkurahalla.
Kaikki nämä pelottavat ennusteet saavat saatteekseen kasoittain
”tieteellisiä tutkimuksia” ja ”erikoisraportteja”, joissa on paljon lukuja,
taulukkoja ja projektiokuvia. Kathimerini, arvovaltainen kreikkalainen päivälehti,
kirjoitti marraskuussa: ”Tutkimusten mukaan… Kreikan taantuma olisi 7,6
prosentin kutistuminen, työttömyys nousisi 18,5 prosenttiin, inflaation
kohoaisi 20,2 prosenttiin … uusi valuutta devalvoitusi 76 prosentilla.”
Ei vain mahdoton tarkkuustaso – inflaatio kohoaisi 20,2 prosenttiin, ei 20,1
tai 20,3 prosenttiin – tee näistä analyyseistä niin naurettavia. Pahempaa on,
että näitä ennustuksia tekevät taloustieteilijät ovat samoja ihmisiä, jotka
kolme vuotta sitten epäonnistuivat täysin näkemään, että kriisi oli
lähestymässä. Lokakuusa 2008, kuukausi investointipankki Lehman Brothersin
romahduksen jälkeen, sama lehti vakuutteli lukijoilleen: ”Pessimistisimmätkään
analyytikot eivät ennusta, että taantuma koputtelisi Kreikan talouden ovelle …
Kreikan finanssijärjestelmää eivät kohtaa ongelmat, joita kansainvälisellä
pankkijärjestelmällä on, eivät ainakaan samassa mittakaavassa. Sillä on vahva
talletuspohja eikä se ole samassa mitassa riippuvainen kansainvälisestä
pankkien välisestä markkinasta, joka on nyt jäätynyt. Lisäksi kreikkalaispankit
eivät ole investoineet vaarallisille sub-prime –joukkovelkakirjamarkkinoille,
kuten amerikkalaiset ja eurooppalaiset pankit ovat tehneet, ilmeisistä syistä: ne
nauttivat korkeita tuottoja perinteisestä pankkitoiminnasta.”
Tänään työttömyys on virallisten lukujen mukaan Kreikassa noussut 20,9
prosenttiin. Kreikan talous kutistui seitsemän prosentin vuosivauhtia vuoden
2011 kolmen viime kuukauden ajan. Nämä luvut ovat hyvin lähellä Kathimerinin
marraskuussa tekemiä ennustuksia – mutta ne eivät ole seurausta
maksukyvyttömyydestä ja euroalueesta irtautumisesta. Nimenomaan heidän
”pelastussuunnitelmansa” se on Kreikkaa upottamassa kylmään ja pimeään.
Pelottavat näkymät eivät perustu pelkästään horjuviin ennusteisiin. Pääasiassa
ne perustuvat karkeisiin valheisiin. On valhe, että ilman troikan apua Kreikan
valtio ei pystyisi maksamaan eläkkeitä ja palkkoja. Kreikka on tähän mennessä
saanut troikalta 73 miljardia euroa – mutta senttiäkään näistä miljardeista ei
ole käytetty eläkkeisiin tai palkkoihin. Vuonna 2011 Kreikan maksama
kokonaissumma Kreikan, Euroopan ja kansainvälisille pankkiireille korkoina ja
kuoletuksina ylitti 63 miljardia. Troikka antoi tästä vain 35 miljardia euroa. Kreikan
oli nojattava veroihin ja uusiin lyhytaikaisiin lainoihin Kreikan
pankkisektorilta kattaakseen aukko.
Uusin EU-johtajien laatima sopimus ei ole parempi. Niistä 130 miljardista
eurosta, jotka Kreikka on saamassa, yksityiset pankkiirit pistävät suoraan
taskuihinsa ainakin puolet – 30 miljardia euroa myönnytyksenä ”hiustenleikkuun”
hyväksymisestä Kreikan valtion obligaatioiden nimellisarvolla, 6 miljardia
korkoina, 30-40 miljardia (tai jopa enemmän) pääomituksena. Toiset 35 miljardia
menevät suoraan euroalueen valtioiden keskuspankeille. Loput lukitaan
erityistilille, jota valvoo troikka, ja käytetään pelkästään tulevien velan
kuoletuksien maksamiseen.
Laivavoitot
Ei pidä paikkaansa, että Kreikka vajoaisi köyhyyteen ja nälkään, jos se ei
"kunnioita velvoitteitaan" velkojiaan kohtaan, ja että se irrotettaisiin
kansainvälisiltä rahamarkkinoilta. Kreikan taloudessa on todella maksutasevaje
– mikä merkitsee, että tulot turismista ja viennistä eivät riitä rahoittamaan
maan tuontia. Mutta osan tuosta tuonnista kuluttavat työväenluokka ja köyhät. Esimerkiksi
vuonna 2011 Kreikan talous käytti miltei 4 miljardia laivojen tuontiin. Laivat
ovat tietenkin investointi. Monet ajattelevat, että maassa, joka on niin
saaristoinen, tuollainen investointi on hyödyllinen. Mutta valtaosa näistä
laivoista on tankkereita. Ne ovat investointeja, jotka lisäävät satoja
miljoonia laivanvarustajien voittoihin, mutta eivät tuo senttiäkään julkiseen
kirstuun. Kreikalla on maailman suurin kauppalaivasto, ei siksi että
”kreikkalaiset ovat synnynnäisiä merimiehiä”, vaan koska laki suo
laivanvarustajille verovapauden. Jos heidän intressinsä ovat etusijalla,
silloin me varmasti näemme nälkää – maksoimme velat tai emme.
Näille valheille ja väärille väitteille ei ole loppua. Kreikka ei ole
omavarainen edes ruoantuotannossa, sanotaan. Jopa murot ja sokeri tuodaan. Tämäkin
on naurettava väite, etenkin kun sen esittävät tiukat uusliberaalit, samat
ihmiset, jotka väittivät, että ollakseen kilpailukykyinen Kreikan on
erikoistuttaville niille aloille, jossa meillä on ”kilpailuetu”. Kansantalouden
menestystä nykyaikaisessa globalisoituneessa kapitalismissa ei mitata sen
omavaraisuudella tai sen raskaalla teollisuudella.
Kreikan kriisi ei ole tulosta Kreikan kapitalismin epäonnistumisesta vaan
sen aiemmasta menestyksestä. Vuonna 2010, syvästä lamasta huolimatta, Kreikka
oli yhä yksi maailman vauraimmista talouksista. Pienenä vain 11 miljoonan
asukkaan maana sillä oli 32. sija rikkaimpien kansakuntien joukossa. Tämän
menestyksen juuret istutettiin 1990-luvun ensimmäisinä vuosina. Länsi oli juuri
voittanut kylmän sodan ja Kreikan pohjoiset naapurit (Albania, Jugoslavia,
Bulgaria ja Romania) olivat lyödyn itäblokin vaikutuspiirissä. Kreikan
hallitsevalle luokalle tämä oli valtava tilaisuus – Ateenasta saattoi tulla
balkanilaisnaapureidemme ryöstön keskipiste.
1990-luvulla Kreikan hallitseva luokka ”keksi” pankit. Uusia pankkeja
perustettiin. Ulkomaisia pankkeja ostettiin ja haaraosastoja perustettiin
miltei jokaiseen Balkanin suureen kaupunkiin. Yhdestä rikkaimmista
laivanvarustajista, edesmenneestä Yiannis Latsisista, tuli miltei hetkessä
pankkiiri. Hänen pankkinsa, Eurobank, on nyt yksi alueen suurimmista. Hallitsevalle
luokalla aika oli juhlan – etenkin vuoden 2002 jälkeen, jolloin Kreikka liittyi
euroalueeseen. Kreikan talous oli kasvussa – kasvuluvut olivat kaksi tai kolme
kertaa korkeampia kuin Italian tai Saksan. Rahaa virtasi kaikkialta maailmasta
investoitavaksi tähän pieneen ihmetalouteen.
Kupla puhkeaa
Ihme perustui kuitenkin keinottelulle – kupla nojasi paperivoittoihin ja
laajenevaan kansainväliseen luottoon. Kreikan nykyinen kriisi on pääasiassa
tämän kuplan puhkeamisen tuote. Kreikan pankkijärjestelmän altistuminen USA:n
myrkyllisille subprime-asuntolainoille oli kyllä vähäinen – mutta sen
altistuminen yhtä myrkylliselle Balkanin ryöväykselle oli valtava. Lokakuussa
2008 Kostas Karamanlisin oikeistohallitus antoi 28 miljardia euroa
pankkiireille "turvatakseen” pankkisektorin kansainväliseltä kriisiltä.
Tämä luku on nyt noussut yli 100 miljardiin, lähinnä vakuuksina. Nyt ne
saavat lisää 30-40 miljardia – tällä kertaa todellista rahaa, pääomittamiseen. Valtiosta
tulee kaikkien Kreikan pankkien suurin osakkeenomistaja. Tavallisesti tämä
tarkoittaisi, että valtio myös kontrolloisi pankkeja. Mutta tämä ei ole tulos –
pääomittaminen tehdään erityisosakkeilla, jotka eivät myönnä äänioikeutta. Toisin
sanoen velkaantunut Kreikan valtio lainaa 30-40 miljardia ja sitten
yksinkertaisesti luovuttaa tuon rahan Latsisin suvulle ja muille pankkiireille.
On ilmeistä, miksi hallitseva luokka yrittää niin kovasti vakuuttaa meille,
että maksukyvyttömyys ja irtautuminen eurosta olisivat niin tuhoisia. Heille se
varmasti olisi tuhoisaa. Kyseessä eivät ole vain miljardit, jotka pankkiirit
aikoivat pistää taskuunsa – he ovat satsanneet kaiken Balkanin ryöstöpeliinsä. Heille
kysymyksessä on elämä ja kuolema. Ja he ovat valmiita ottamaan jokaisen riskin
onnistuakseen.
Kaduilla
Heiltä alkaa kuitenkin puhti loppua. Kyseessä ei ole pelkkä talous. Työväenluokka
on kaduilla ja poliittinen järjestelmä on nyt romahduksen partaalla. 12.
helmikuuta sadat tuhannet ihmiset saartoivat Plateia Syntagmatosin, parlamentin
edessä olevan aukion Ateenassa, protestoidakseen uuttaa EU-sopimusta vastaan. Valtavia
väenkokouksia oli samaan aikaan kaikissa Kreikan tärkeimmissä kaupungeissa. Väkijoukko
oli valtava – koko Ateenan keskusta oli mielenosoitusta ja sitten
taistelukenttää, kun mellakkapoliisi yritti hajottaa väkeä patukoin,
kyynelkaasulla, äänipommein ja mielivaltaisin pidätyksin. Kukaan ei tarkkaan
tiedä, kuinka moni lähti tuona päivänä kaduille, mutta se oli varmasti yksi
suurimmista kokoontumisista lähihistoriassa. Se oli luultavasti suurempi kuin
kokoukset 19. ja 20. lokakuuta, kun Georgios Papandreun hallitus kaadettiin.
Sen sijaan että olisivat murskanneet liikkeen, hyökkäykset ovat vahvistaneet
työväenluokan vastarintaa. Joukkomielenosoitukset ja kokoontumiset ovat vain
yksi osa kuvaa. Niiden takana on lakkoaalto. Meillä on ollut 18 yleislakkoa
kahdessa vuodessa, mikä on ennennäkemätöntä Kreikankin mittapuulla. Ne ovat kuitenkin
olleet ammattiyhdistysbyrokratian järjestämiä lakkoja, päivän tai kahden, joita
on järjestetty työväenluokan paineessa.
Nyt hallitsevaa luokkaa vastassa on joukko jatkuvia lakkoja yksityisellä
sektorilla ja ilmiömäisiä työläisten itsensä järjestämiä lakkoja. Halyvourgian,
yhden Kreikan kolmesta suuresta teräsyhtiöstä, työläiset ovat olleet lakossa
yli 100 päivää. Eleftherotypia, yksi Kreikan suurista sanomalehdistä, ei ole
jatkuvan lakon takia ilmestynyt sitten joulukuun 2011. Vielä pahempaa pomoille
on, että toimittajat ja työläiset ovat julkaisseet omaa lakkolaislehteä,
Ergazomenoi (”Työtätekevät”). Lehti loppuu kioskeista muutamassa tunnissa. Viime
numeroa myytiin yli 31 000 kappaletta, mihin lukuun Eleftherotypia ei
pystynyt koskaan. Toinen esimerkki on tv-kanava Alter. Sielläkin työntekijät
ovat olleet lakossa yli kolme kuukautta. Heillä oli oma ohjelmansa
työntekijöiden kontrollissa ja heidän onnistui lähettää sitä viikkoja, uhmaten
pomojen yrityksiä sulkea se. Kapinahenki leviää nyt pienemmille
työpaikoillekin. Eräs esimerkki on Loukisas, pieni 35 työntekijän yritys
Peristerissä, Ateenan esikaupungissa, joka sekin on toistaiseksi jatkuvassa
lakossa.
Poliittinen kriisi
Vastarinta on muuttamassa talouskriisin poliittiseksi kriisiksi. Pasok, sosialidemokraattinen
puolue, jota johtavat Georgios Papandreu ja Evangelos Venizelos
(valtiovarainministeri, joka todellisuudessa johtaa nykyistä Loukas Papademosin
hallitusta), on hajoamassa. Viime mielipidetiedusteluissa se saa 8-12 prosentin
kannatuksen. Yli 20 Pasokin kansanedustajaa kieltäytyi äänestämästä uuden
EU-sopimuksen puolesta helmikuussa ja heidät erotettiin puolueesta
välittömästi. Uusi demokratia, Kreikan kokoomus, on nyt kulkemassa nopeasti
samaan suuntaan. Teeskenneltyään olevansa EU-sopimusta vastaan Antonis Samaras,
oikeistojohtaja, tukee nyt avoimesti hallitusta ja sen rankkoja toimia. Hänkin
joutui erottamaan yli 20 kansanedustajistaan heidän kieltäydyttään tukemasta
sopimusta. Nyt yksi näistä erotetuista kansanedustajista on ilmoittanut uuden
oikeistopuolueen perustamisesta. Kreikan hallitsevat puolueet ovat valtavassa
kriisissä, joka muistuttaa Italian 1990-luvun alun ”Tangentopoli”-skandaalia, joka tuhosi kaksi
johtavaa hallituspuoluetta, Bettino Craxin sosialistipuolueen ja Giulio Andreottin
kristillisdemokraatit.
Vasemmisto on kasvamassa Kreikassa nopeasti. Mielipidetiedustelujen mukaan
Pasokista vasemmalle olevat puolueet saisivat yli 40 prosentin kannatuksen, jos
vaalit pidettäisiin nyt. Italiassakin vasemmisto oli hyvin voimakas 90-luvulla.
Työläisillä oli suuri tilaisuus, mutta valitettavasti vasemmiston johtajat
pilasivat sen: kriisin jälkeen vallassa olivat Silvio Berlusconi, Pohjoisen
liiton Bossi ja entinen fasisti Fini. Ei ole epäilystäkään, etteikö Kreikan
hallitseva luokka juonittelisi samanlaisia.
Historia ei kuitenkaan toista itseään sokeasti. ”Ihmiset tekevät itse
historiaansa,” kirjoitti Karl Marx, ”mutta he eivät tee sitä mielensä mukaan,
he eivät tee sitä omavalintaisissa, vaan välittömästi olemassaolevissa,
annetuissa ja perinnöksi jääneissä olosuhteissa.” Kukaan ei voi ennustaa, mikä
on tulos sodasta, joka on puhjennut työläisten ja hallitsevan luokan välille
Kreikassa. Yksi asia on kuitenkin varma. Halyvourgia, Eleftherotypia,
Alter-TV:n, Loukisasin työntekijät ja sadat tuhannet muut ihmiset, jotka
taistelivat poliisin kanssa 12. helmikuuta, eivät helposti peräänny.
|