Vuonna 1989 annettiin kaksi suurta lupausta. Ensinnäkin luvattiin, että Puolasta tulisi demokraattinen yhteiskunta. Ja toiseksi, että kansan enemmistön elintaso nousisi lännen tasolle.

Ihmiset ovat pettyneet valtavasti molemmissa lupauksissa.

Demokraattisia oikeuksia voitettiin, ja se oli tärkeätä. Paljon suurempaa demokratiaa kuitenkin luvattiin. Paikallisvaltuustojen piti edustaa paikallisten ihmisten hallintoa. Parlamentin oletettiin merkitsevän loppua persoonattomalle ja kenellekään vastuussa olemattomalle hallinnolle.

Harvoin käy, että hallitukset päättävät tehdä poliittisen itsemurhan, mutta sen oikeistolaisen Uusi demokratia –puolueen hallitus teki järjestäessään ylimääräiset vaalit Kreikassa ja häviten ne 10 prosentin marginaalilla lokakuussa.

Uusi demokratia –puolue syöksyi vakavaan kriisiin. Sen 23 ministeristä menetti edustajanpaikkansa 19. Kostas Karamanlis, puolueen johtaja ja entinen pääministeri, jää eläkkeelle, eivätkä hänen paikastaan kilpailevat seuraajaehdokkaat pääse yksimielisyyteen siitä, miten uusi johtaja valitaan. Karamanlis järjesti vaalit, koska hänen omien sanojensa mukaan talous kaipasi ”kovien ja epäsuosittujen keinojen” pakettia, mutta poliittinen ilmasto ei sallinut niitä.

Saksan syyskuisten liittopäivävaalien tulokset ovat ristiriitaisia. Ne toivat valtaan oikeistolaisen konservatiivien ja liberaalien hallitusyhdistelmän.

Se ei kuitenkaan merkitse, että Saksan yhteiskunnassa olisi siirrytty oikealle. Oikeiston Kristillisdemokraattisen liiton (CDU) ja Baijerin Kristillis-sosiaalisen liiton (CSU) tulos oli heikoin sitten toisen maailmansodan, ja oikeiston ja liberaalien leiri menetti todellisuudessa noin 300 000 ääntä.

Lokakuussa vietettävä asunnottomien yö – tapahtuma monipuolistui ja radikalisoitui reippaasti, kun Asuntotoiminta – verkosto järjesti illan aikana Helsingissä mielenosoituksen ja julkisen talonvaltauksen.

Valtaosa noin 300 hengen mielenosoittajajoukosta osallistui Elimäenkadulla tyhjän toimistorakennuksen valtaukseen, joka päättyi myöhemmin illalla poliisien uhattua päästää koiransa sisälle taloon. Ketään valtaajista ei pidätetty. Vastaavaa toimintaa oli muissakin kaupungeissa.

Helsingin Työ- ja elinkeinotoimiston entinen työntekijä Teemu Kotila taistelee oikeudessa yhdessä Pardian lakimiehen kanssa perusteettomasta irtisanomisesta. 

Keskiviikkona 21.10.2009 noin 500 valtion työntekijää kerääntyi Eduskuntatalon rappusille vaatimaan työrauhaa, resursseja ja työhyvinvointia tuottavuusohjelman sijaan. Työntekijöiden mielestä tuottavuutta lisätään luomalla parempaa työhyvinvointia eikä henkilöstömenoja leikkaamalla ja lomautus- sekä irtisanomisuhkilla.

Maailman poliittinen eliitti kokoontuu pian YK:n ilmastokokoukseen Kööpenhaminaan. Kokouksen lähestyessä tekopyhä nokittelu päästövähennyksistä eri maiden välillä lisääntyy – puheiden tasolla. On kuitenkin helppo luvata radikaaleja päästövähennyksiä seuraavien kymmenien vuosien aikana kun ei tarvitse tehdä mitään juuri nyt. Harva tulee miettineeksi sitä tosiasiaa, että sama porukka joka nyt hurskastelee komeilla ilmastonmuutoksen vastaisilla puheilla, on itse asiassa päävastuussa ympäristön tuhoamisesta. Heidän vakuuttelujaanko meidän tulisi uskoa? Päästöt ovat vain yksi oire ja sairaus on nimeltään kapitalismi. Ja kyllä paska on paskaa, ei se siitä viherpesuilla kullaksi muutu. Loppujen lopuksi on melko samantekevää minkälaisin päätöslauselmin kokous päätyy, järjestelmä kun on tuhoon tuomittu olkoot sen vihreyden aste mikä hyvänsä.

Kansat tekivät Euroopassa vallankumouksia vuonna 1989. Ei ole aivan väärin verrata niiden merkitystä ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin kuohuntoihin ja vallankumouksiin.

Hallinnot, joita valtaosa vasemmistosta oli tottunut pitämään ainakin jonkinlaisina sosialistisina järjestelminä, kaatuivat lyhyessä ajassa ilman, että niitä olisi noussut puolustamaan kuin salainen poliisi.