|
Soliz Lopez de Perel on aktivisti El Altossa. Hänelle myönnettiin äskettäin naapurustoyhdistysten liiton naisille tarkoitettu palkinto.
'Olen kotoisin Sud Chichasin kaivosmaakunnasta. Olen aina kuulunut kaivostyöläisten liittoon. Vuonna 1980 tapahtui vallankaappaus ja kärsimme diktatuurin alla. Mieheni oli työtön ja myöhemmin hänet karkotettiin maasta, mutta pysyin Boliviassa. Taistelimme diktatuuria vastaan ja vuonna 1984 Bolivia palasi demokratiaan. Puolueet, jotka palasivat valtaan vuoden 1985 jälkeen, toivat kuitenkin uusliberalismin. Presidentti Victor Paz Estenssoro julisti että Bolivia oli kuolemaisillaan ja sääti "lain 21060", joka poisti työntekijöiden perusoikeudet. Hän organisoi myös toimenpiteen, jota kutsutaan kaivostyöläisten "uudelleensijoittamiseksi". Noin 37 000 kaivostyöläistä menetti työnsä. Huomasimme että meillä ei ollut työtä, ei kotia, ei terveydenhuoltoa eikä koulutusta saatavilla. Useimmat meistä saapuivat El Alton laitamille. Siellä ei ollut mitään ja ihmisten täytyi asua teltoissa. Syyskuun 2003 kansannousun aikana olin osa kansanliikettä barriossani [köyhä lähiö], Santiago II:ssa. Tulimme ulos puolustamaan Bolivian maakaasuvarantoja. Hallitus halusi kuljettaa polttoainetta barriomme läpi La Paziin. Meillä ei ollut minkäänlaisia aseita. Sotilaita vastaan meillä oli vain keppejä ja kiviä. Barrioon tuli panssarivaunuja ja lentokoneet lensivät talojen kattojen yli. Kansannousu Miehet kaivoivat taisteluhautoja linnoittaakseen naapuruston ja barrion läpi kulkevan päätien osuuden. Valmistimme kimppuja yhteen sidotuista mattonauloista ja käytimme niitä puhkaisemaan barrioon yrittävien autojen renkaat. Tiesimme että muut kaivostyöläiset olivat marssimassa El Altoon meitä tukemaan, joten naiset järjestäytyivät ja keräsivät elintarvikkeita. Heidän täytyi laittaa ruokaa, hoitaa lapsia sekä pitää huolta naapurustosta, ja he seurasivat televisiota ja radiota saadakseen tietoa. Monia ihmisiä tapettiin, mutta kaikesta huolimatta ihmiset nousivat vastarintaan. Meidän alueellamme minä olin naapurustokomitean varapuheenjohtaja. Meidän täytyi organisoida koko 25 000 ihmisen barrio. Organisoimme katu kadulta. Kukin 17 kadusta on kilometrin pituinen. Jokaisella henkilöllä oli tehtävänsä ja joka päivä pidimme kokouksen seurataksemme edistystä. Presidentin paettua maasta hyökkäykset lakkasivat. Tämän jälkeen ensimmäinen tehtävämme oli haudata kuolleet ja lohduttaa perheitä, jotka olivat menettäneet rakkaitaan. Presidentin kukistumisen jälkeen barriossa riemuittiin. Bolivialaiset miehet ovat machoja joten he joivat ja tanssivat. Kamppailun aikana El Alto ja La Paz olivat lamaantuneita neljän viikon ajan. Ihmisiä ei mobilisoinut kukaan johtaja, vaan ihmiset itse. Muutama johtaja tuli esiin kun taistelut olivat jo laantumassa. Uusi presidentti [Carlos Mesa, jonka ajoi virastaan toinen kansannousu kesäkuussa 2005] vieraili El Altossa ja lupasi saattaa tappamisista vastuulliset henkilöt oikeuden eteen, mutta jatkoi entistä politiikkaa. Jos Mesa olisi suostunut vaatimuksiimme, hän olisi vieläkin presidentti. Kun MAS [Moralesin puolue] alkoi organisoida, ihmiset näkivät valonpilkahduksen. Voitte nähdä mitkä ovat tulokset. Maa odottaa ja odotukset ovat suuret. Seuraavien välttämättömien askelten täytyy olla voimakkaita on purettava rakenteet jotka ovat niin pitkään vallassa.'
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
Vanhat numerot 
