|
Meillä on opittavaa 20 vuotta Tshernobylin katastrofin jälkeen, kirjoittaa Martin Empson.
20 vuotta sitten, aikaisin huhtikuun 26 päivän aamuna1986, noin mailin päässä silloisesta puolen miljoonan ihmisen kaupungista, ydinreaktori numero neljä Tshernobylissä Ukrainassa räjähti. Välineiden ja turvalaitteiden puute tarkoitti, että paikalla ollut henkilökunta aliarvioi vaaraa. Monet tulevat kuolemaan säteilymyrkytykseen viikoissa yrittäessään saada suurta paloa hallintaan. Palomiehet, jotka saapuivat paikalle eivät saaneet tietoa radioaktiivisesta savusta. Viranomaisilta kesti 24 tuntia tunnustaa uhka paikallisille ihmisille, ja evakuoida lähiseudun kaupungit. Yli 200 ihmistä joutui välittömästi sairaalaan ja 31 kuoli. Guardianin viimeisimmässä raportissa maaliskuun lopulla väitetään, että uhrien määrää on suuresti aliarvioitu niiden henkilöiden taholta, jotka ovat vastuussa kansainvälisestä atomivoimasta. IAEA:n, yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen atomienergiajärjestön ja WHO:n mukaan ainoastaan 50 kuolemaa voidaan suoraan yhdistää räjähdykseen, ja että vain noin 4000 ihmistä kuolee. Uudessa raportissa ehdotetaan jotakin erilaista. Tutkijat, jotka perustavat väitteensä 50 julkaistuun tutkimukseen väittävät, että vähintään 500 000 Tshernobylin kahdesta miljoonasta uhrista on jo kuollut. He väittävät myös, että ne yli 34 000 ihmistä, jotka osallistuivat puhdistusoperaatioon ovat kuolleet onnettomuuden jälkeen. Heidän kuolleisuutensa syöpään on kolminkertainen verrattuna muuhun väestöön. Nämä tulokset ovat ristiriidassa IAEA:n kanssa. IAEA tukee ydinvoimaa ja sen halu vähätellä maailman pahimman ydinonnettomuuden seurauksia ei ole lainkaan yllättävää. Miljoonia ihmisiä elää yhä saastuneilla alueilla. Räjähdyksessä ympäristöön vapautui 400 kertaa enemmän radioaktiivista materiaalia kuin Hiroshimassa. Seuraukset olivat hirvittävät. Säteily vahingoittaa elävien olentojen soluja. Nämä pienet muutokset voivat johtaa kaikenlaisiin syöpiin ja sairauksiin. Normaalisti kilpirauhasen syövän saa yksi miljoonasta. Joka tapauksessa, kolmannes alle neljävuotiaista ydinjätteelle altistuneista sai sairauden. Miljoonat ihmiset Tshernobylin lähellä ovat riskialttiita sairauksille: 7 prosenttia Ukrainan 3.3 miljoonaisesta väestöstä on jo kärsinyt samankaltaisista sairauksista. Valko-Venäjä sai melkein kaiken Tshernobylistä tulleen säteilyn. Vain yksi prosentti maa-alasta on saastevapaata. Melkein neljännes Valko-Venäjän viljelysmaista on pysyvästi käyttökelvotonta. Ei ole yllättävää, että vuosittain kuolee 1000 lasta kilpirauhasen syöpään. Neljännes maan budjetista käytetään onnettomuuden seurauksien kustannuksiin. Reaktorin sulaminen Tshernobyl muistetaan maailman pahimpana ydinonnettomuutena. Nyt, sen 20- vuotispäivän lähestyessä on nähtävissä jotakin todella huolestuttavaa. Hallitukset ovat, huolimatta Tshernobylin ja Three Mile Islandin onnettomuuksista myönteisiä ydinvoimalle. Englannissa Tony Blairin hallitus on sopinut 14 uuden reaktorin rakentamisesta. Intialla on suunnitteilla kahdeksan reaktoria. Kiinassa suunnitellaan kahta uutta ydinvoimalaa jokaisena vuotena. Ne, jotka puoltavat ydinvoimaa väittävät, että ydinvoima on siisti, halpa energianlähde ja että se on ainoa ratkaisu kohtaamiimme ympäristöongelmiin. Itse asiassa, meille kerrotaan, että ilman lisäydinvoimaa meillä on hyvin vähän toivoa vähentää hiilidioksidia ja vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Tshernobylin onnettomuus kuitenkin osoittaa ydinvoiman vaarallisuuden ja kestämättömyyden ratkaisuna esimerkiksi kasvihuoneilmiöön. Ydinteollisuus on yrittänyt väittää, että ydinvoimalla tuotettu sähkö on hiilineutraalia. Toisin sanoen, se ei tuota hiilidioksidia ilmakehään. Näin todellakin on. Ydinreaktiot, jotka tapahtuvat reaktorin sisällä eivät lisää ilmakehän hiilidioksidimäärää. Kuitenkin, esimerkiksi uraanin louhinta ja kuljetus luovat kasvihuonekaasuja. Maan ystävien marraskuussa 2004 julkaiseman raportin mukaan ydinvoima tuottaa "50 prosenttia enemmän ympäristön lämpenemistä kuin tuulivoima". Australiassa sijaitseva maailman suurin uraanikaivos tuottaa neljänneksen sen maailmanosan sähköstä, mutta sillä on myös hirvittävä historia ympäristön myrkyttäjänä ja säteilyn levittäjänä ympäristöön. Ydinvoiman tuottama jäte on myös vaarallista satojen ja tuhansien vuosien ajan. Säteily Tyypillinen ydinreaktori tuottaa vuosittain 25-30 tonnia ydinjätettä. Tämä jäte on eristettävä johonkin sellaiseen paikkaan, josta se ei pääse ympäristöön. USA:ssa on niin paljon ydinjätettä, että on rakennettu kokonainen vuori sen varastoimiseen. Olemassa oleva jäte tulee täyttämään vuoren ja on keksittävä uusi vaihtoehto. Onkin olemassa vakavia epäilyjä kyvystämme jätteen turvalliseen varastoimiseen. Asiantuntijat ovat huolissaan esimerkiksi jätteen ruostumisesta. Observer -lehdessä on painotettu sitä tosiasiaa, että "melkein 90 prosenttia Englannin ydinjätteestä on niin huonosti varastoitu, että se voi räjähtää tai romahtaa hirvittävin seurauksin milloin tahansa". Näiden tosiasioiden nojalla kaikkien ympäristöstä huolestuneiden on ymmärrettävä ydinvoiman vaihtoehdottomuus. On olemassa kaksi muuta keinoa vähentää hiilidioksidia, ja molemmissa voidaan hyödyntää olemassa olevaa teknologiaa. Ensinnäkin, sähkön käytöstä on tehtävä tehokkaampaa. Esimerkiksi Englannissa kaksi kolmannesta kaikesta sähköstä menee hukkaan, koska sähköä tuotetaan kaukana sieltä missä sitä tarvitaan. Sähköä katoaa, kun sitä siirretään kaupunkien välillä. Käytettäessä paikallista, tehokasta hyödyntämistä ilmakehään hukkaamisen sijaan voidaan vähentää hiilidioksidia. Toinen keino on ensisijaisempi. Tämä on nopea muutos fossiilipolttoöljystä uudistuviin energialähteisiin. Tähän on myös mahdollisuuksia. Eri järjestöjen raportit Greenpeacesta EU:hun tarjoavat hyvin samankaltaisia ratkaisuja, ja esimerkiksi Englannissa tuuli- ja vesivoiman käyttö voivat kattaa energiantarpeen. Sellaiset hallitukset kuin Bushin ja Blairin ovat tiukasti sitoutuneita öljyyn, hiileen ja uraaniparoneihin. He ovat myös kiinni vaikutusvaltaisten yhtiöiden voitoissa, ja tämän vuoksi kyse ei ole teknologian puuttumisesta. Mikäli haluamme lopettaa ilmastonmuutoksen ja välttää ympäristötuhon, on meidän painostettava hallituksia teollisuuden etujen rajoittamisessa. Meidän on myös argumentoitava, että ydinvoima ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Viivyttely voi olla katastrofaalista koko planeetalle. Käännös Lotta Dammert.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
Vanhat numerot 
