|
Kirjoittanut Juhani Lohikoski
|
|
01.05.2007 |
Vasemmistoa on usein sanottu vanhan puolustajaksi. Parhaiten tämän
ajattelun uusi vasemmisto pystyy haastamaan omilla aloitteillaan. Näitä
voisivat olla mm. perustulo, työajan lyhentäminen,
ilmastonmuutosohjelma, solidaarinen maahanmuuttopolitiikka ja
maahanmuuttajien oikeuksien parantaminen kansalaisuuden
helpottamisella, aloite sotilasliittojen purkamisesta, julkisen
sektorin puolustaminen ja laajentaminen.
MURROSKOMMENTTI
Jotta vaatimusten taakse saisi voimaa olisi uuden vasemmiston rantauduttava kaduille yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa rakentaen joukkoliikkeitä. Sen pitäisi myös alkaa uudelleen rakentamaan ammattiyhdistysliikettä taistelevaksi osaksi yhteiskuntaa, ei vain osaksi byrokratiaa ja sopeutumista.
Uuden vasemmiston ero vihreisiin ja sosialidemokraatteihin nousee esille pitkälti siinä miten ongelmia pyritään ratkaisemaan. Uskon, että on mahdotonta ratkaista uusliberalismin sisällä ilmastonmuutos, työelämän ristiriitoja tai köyhyysongelmia. Valitettavasti vihreiden “vihreä kapitalismi” ei pysäytä ilmastonmuutosta. Uuden energiateknologian kehittäminen on tärkeää, mutta melko merkityksetöntä jos ei pystytä leikkaamaan selkeästi auto-, kumi- ja lentokoneteollisuuden valtaa.
Ranskan huhtikuussa pidettyjen presidentinvaalien laitavasemmiston pääehdokas Olivier B. kampanjoi otsikolla: “Meidän elämämme on teidän voittajanne tärkeämpiä”. Se summaa aika pitkälti nykymenoa. Valinta on juuri sen välillä ollaanko ihmisten puolella vai markkinoiden puolella. Jälkimmäinen tarkoittaa loputonta joustamista, jossa suurimpana häviäjänä ovat tavalliset ihmiset.
1970-luvun lopulta alkaen uusliberalismin yleistyessä ensin Yhdysvalloissa ja sitten Britanniassa alkoivat omistajien vaatimukset kasvaa tulojaon kasvattamisesta ja valtion roolin heikentämisestä. Keskustavasemmistoa ei tarvinnut meillä paljoa houkutella mukaan. Demarit olivat yhdessä kokoomuksen kanssa avaamassa ilolla markkinoita ja vapauttamassa pääomia 1980-luvun lopulla.
Nyt kun julkista sektoria on leikattu niin ideologisista syistä kuin myös vedoten rahapulaan (mikä on hieman omituista, koska samaan aikaan Suomessa on yhä enemmän varallisuutta), on se muuttanut demokraattisesti valittujien päättäjien mahdollisuuksia ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Ainoa keskeinen malli näyttääkin olevan veropolitiikka, jossa siinäkin tehdään hyvin uusliberalishenkistäpolitiikkaa. Kokoomuslaisten ehdokkaiden viimeisistäkin valtionyrityksistä halutaan päästä eroon.
Uusvasemmiston pitäisi avata käsitteitä. Jos kaikki puolueet hokevat, että tärkeää on hyvinvointivaltion säilyttäminen, niin se on vähän samaa kuin kaikki sanovat, että me pidämme demokratiasta, vapaudesta ja rauhasta. Pitäisi sanoa millaisen hyvinvointivaltion me haluamme, ja miten se saavutetaan. Vasemmiston pitäisi nostaa myös kissa pöydälle ja vaatia muutosta tulonjakoon. Poliittisilla päätöksillä omistajien on annettu kasvattaa tuloeroja, jakaa yhä suurempi osa yritysten tuloksesta osakkeenomistajille.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
