|
Arvostettu kuvaaja ja tuottaja Michael Burke
työskenteli yhdessä tohtori Salam Ismaelin kanssa tuottaakseen
voimakasta aineistoa, joka piti esittää Britannian Channel 4 News
-televisiokanavalla helmikuun lopussa. Materiaaliin kuului filmi, joka
oli kuvattu joukkohautajaisissa Saqlawiyan lähellä Fallujan liepeillä.
Siellä haudattavat ruumiit oli koottu pääasiassa
Jolanin kaupunginosasta. Murroksen brittiläisen sisarlehden Socialist
Worker:in toimittaja Simon Assaf näki leikkaamattoman filmin ja kuvaa
sen suorasukaista sisältöä.
Ensimmäisessä kuorma-autossa saapuu 77 ruumista. Yksi
toisensa jälkeen ruumispussit jäännöksineen puretaan autosta. Jokainen
pussi numeroidaan. Ne asetetaan riviin tiiliskiviin maalattuja
numeroita vastaavasti. Tiilet toimivat hautakivinä.
Pussit avataan varovasti ja jokainen ruumis
tarkastetaan tunnistamisen vuoksi. Vain viidellä on nimi. Monet
ruumiista ovat turvonneita ja mustuneita, kasvot ja jäsenet koirien
syömiä. He ovat olleet kuolleita jo jonkin aikaa.
Miehet, jotka valmistelevat heidän viimeistä
leposijaansa, mumisevat rukouksia. Jokainen henkilö asetetaan varovasti
kaiverrettuun alustaan pitkässä kaivannossa.
Silloin tällöin joku ruumiista tunnistetaan ja itkun ja raivon huuto nousee yleisöstä.
Kun jonkun taistelijoista ruumis on laskettu hautaan,
yksi haudankaivajista pitää puheen heille, ylistäen heidän uhraustaan.
”He sanovat teitä terroristeiksi,” eräs miehistä huutaa. ”Mutta te
olette Falujan poikia. Irakin marttyyreja ja jumalan lemmikkejä. Te
olette uhranneet itsenne meidän vapautemme ja meidän maamme puolesta.”
Itku ja huudot ”jumala on suuri” nousevat pienestä
joukosta, joka on alkanut kokoontua. Kaikki liittyvät luomaan multaa
hautojen peitoksi. Toinen kuorma-auto saapuu ja toinen kaivanto
valmistellaan. Nyt yleisö on suurempi.
Sana on kiertänyt leirissä, että amerikkalaiset ovat
lopultakin sallineet taistelijoiden ruumiiden hautaamisen. Muslimien ja
arabien perinteessä kuolleet on pestävä ja haudattava päivän kuluessa.
Nämä miehet lojuivat siinä, mihin kaatuivat, päiviä, joskus viikkoja,
ja USA:n armeija julisti, että ne joita he pitivät taistelijoina, ”piti
jättää koirille.”
Taistelijoiden ruumiit haudataan niissä vaatteissa,
jotka heillä kaatuessaan oli. Nyt puretaan 22 ruumista. Jokainen
tarkistetaan huolellisesti, asetetaan järjestykseen ja lasketaan
hellästi uuteen kaivantoon.
Puheet käyvät vihaisemmiksi. Yksi miehistä huutaa:
”Nämä ovat meidän poikiamme, eivät terroristeja. Tänään me hautaamme
marttyyreitamme, eilen me hautasimme käsinemme kokonaisia perheitä.
”Eilen hautasin kymmenvuotiaan tytön. Onko hän
terroristi, joita amerikkalaiset ja Irakin pääministeri Ijad Allawi
sanoivat olevan Fallujassa? Ovatko kaikki vanhat miehet, naiset ja
lapset terroristeja? Jos he ovat terroristeja, me olemme sitten
kaikki!”
Väkijoukko, joka koostuu jo tuhansista, peittää haudat maalla.
Ja uusi kuorma-auto saapuu. Tällä kertaa ruumiita on
33. Mutta sen mukana tulee huolestuttavia uutisia. Pelastustyöntekijät
ovat löytäneet Jolanista kadun, joka on täynnä kuolleita siviilejä.
Monet siviiliuhreista haudattiin pian heidän surmaamisensa jälkeen.
Siviilit on haudattu kaupunkiin hautoihin, puutarhoihinsa tai heidät on
toimitettu säilytettäväksi lastikontissa kaupungin ulkopuolella.
Näitä juuri löydettyjä siviiliruumiita ei oltu
huomattu. ”Yhdellä kadulla on kymmenen taloa täynnä perheitä,” eräs
haudankaivajista kertoo. ”Me löysimme 22 ruumista. Talot on myös
ryöstetty.”
”Irakin kansalliskaartilaiset ovat pettureita,” joku
huutaa. ”He ovat pahempia kuin amerikkalaiset.” Väkijoukko alkaa huutaa
uhmakkaita tunnuksia, ja lupaa jatkaa vastarintaa.
Viimeisen haudattavan ruumiserän joukossa on nuoren,
hädin teini-ikäisen miehen ruumis. Tunnistan hänet Socialist Workerissa
ilmestyneestä kuvasta. Hänet tapettiin viikkoja sen jälkeen, kun
amerikkalaiset väittivät vastarinnan tulleen murskatuksi.
Nuoren miehen käden ympärille on kiedottu valkoinen
lippu. Hän oli pukeutunut uuteen farkkutakkiin ja hänen tukkansa oli
hyvin kammattu. Pelastustyöntekijät sanovat, että hänet löydettiin
yhdeltä Jolanin monista kaduista. Kukaan ei tiedä, kuka hän on, eikä
hänellä ole mukaan Koraania, jossa olisi hänen nimensä -
vastarintataistelijat kirjoittavat nimensä Koraaniinsa, että heidät
voitaisiin tunnistaa, jos he kuolevat.
Auringon alkaessa laskea pieni siviilijoukko saapuu tavaroineen Fallujasta.
Amerikkalaisjoukot ja niiden irakilaisliittolaiset ovat käskeneet heidän poistua taloistaan.
He väittävät, että amerikkalaisjoukot tyhjentävät
heidän talojaan, että voisivat hajottaa alueen maan tasalla. He
liittyvät tuhansiin muihin, jotka asuvat nyt teltoissa tuhotun
kaupungin ympärillä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|