Mielenosoitukset, joissa vaaditaan syyrialaisjoukkojen vetäytymistä Libanonista, kokoontuvat Beirutin keskusta Marttyyrien aukiolla. Aukio tunnetaan paremmin nimellä Solidere, miljardiluokan kiinteistöfirman mu­kaan, jonka yksi omistajista oli entinen pääministeri Rafik Hariri.

Hariri, joka murhattiin 14. hel­mikuuta, on haudattu moskeijaan, jonka hän rakensi aukion viereen. Tuhannet kokoontuvat päivittäin rukoilemaan ja osoittamaan mieltään tiedotusvälineiden Libanonin ”pelas­ta­jaksi” kutsuman miehen salamurhaa vastaan.

Haririn uusliberaali linja jätti kui­tenkin maan 40 miljardin dollarin velkoihin, 30 prosentin työttömyyteen ja ammottavan kuilun sen viiden prosentin, jolla on kaikkea, ja valta­van enemmistön, jolla ei ole mitään, välille.

Oppositio

Marttyyrien aukiosta on tullut ”seet­rivallankumouksen” keskipiste. Ih­miset kokoontuvat kuuntelemaan oppositiopolitiikkoja näiden sättiessä Syyriaa. Opposition muodostavan miliisin nuorisosiipi on pystyttänyt leirin, jossa he viettävät aikaa seu­raamalla tapahtumia suurilta video­ruuduilta, jotka Haririn tv-yhtiö on järjestänyt.

Oppositio, jotka George Bush ja Ranskan presidentti Jacques Chirac tukevat, tarttui Haririn sala­murhaan pakottaakseen Syyrian tukeman hallituksen eroamaan. Monet opposition piirissä ovat katke­roituneita siitä, että heidät syrjäytettiin yksityistämisjuhlista, jotka ovat romuttaneet Libanonin talouden.

Haririn kuoltua ja hallituksen erotessa Libanonin hallitsevan luo­kan valtatasapaino on kallistunut Walid Jumblattin johtaman oppo­sition suuntaan. Hän on Syyrian 1977 murhauttaman entisen druusi­muslimilahkon johtajan poika. Walid Jumblatt matkusti tuona vuonna Syyriaan ja ”antoi anteeksi” isänsä tap­pa­misen.

Vastapalveluksi Syyria teki hänestä Kansallisliikkeen johtajan ja antoi hänelle täyden tukensa Libanonin sisällissodassa, epärehellisten vaalien ja vastustajien uhkailun avulla.

Walid Jumblatt on Libanonin parlamentin jäsen, entinen ministeri, ja Edistyksellisen sosialisti­puolueen johtaja. Hän on myös suur­maanomistaja ja yksi Libanonin monimiljönääreistä.

Mutta parhaiten hänet ehkä tunnetaan johtamastaan miliisistä, joka puhdisti alueensa kristityistä sisällissodan aikana. Hän on myöntänyt tämän useita kertoja, muistuttaen, että häntä suojaavat armahduslait vuodelta 1989, jotka päättivät Libanonin 15 vuotta kestäneet sisällissodan.

Toinen oppositiojohtaja ja Michel Aoun, Vapaan isänmaallisen liikkeen johtaja, ja sisällissodan aikainen Libanonin armeijan komentaja. Vuon­na 1989 hän käynnisti ”vapaussodan” syyrialaismiehitystä vastaan.

Hänen ajoituksensa oli kovin huono. USA, hänen pääliittolaisensa, veti tukensa vastineeksi Syyrian tuelle ensimmäisessä Persianlahden sodassa. Syyrialaisjoukot ajoivat Aounin Li­banonista USA:n suostumuksella.

Walid Jumblattin kontrolloidessa druusilahkoa Aoun valvoo suurta osaa kristitystä väestöstä, joka syyt­tää Syyrian läsnäoloa Libanonissa monista ongelmistaan. Hänen Va­paa isänmaallinen liikkeensä on osa ”Bristolin kokousta” – entisten miliisien, mukaan lukien oikeistolais­ten falangistien, yhdistymää.

Hallitusta, joka paremmin tun­netaan ”lojalisteina”, johtaa presidentti Emile Lahoud ja sitä tukevat Syyrian baathilaiset, nationalistit, eräät kristittyjen johtajat ja Amal-liike.

Tätä liikettä johtaa parlamentin puhemies ja se on vastuussa omalta osaltaan sotarikoksista. Oppo­si­tio väittää liittyneensä yhteen pe­lastaakseen Libanonin syyrialaisilta. Heidän pääkohteenaan ovat syy­rialaiset maahanmuuttajat, Haririn ja Jumblattin kaltaiset liikemiehet palkkaavat.

Kaapatut

Ainakin 11 syyrialaistyöläistä on murhattu muutamien viime viik­kojen aikana. Oppositio väittää, että koska Libanon taistelee itse­näisyydestään, nämä hyökkäykset ovat hyväksyttäviä. Mielenosoituksista puuttuvat shiiat, jotka muodostavat Libanonin suurimman, ja köyhimmän, uskonnollisen ryhmän.

Monet shiiat pelkäävät, että ”seet­rivallankumouksen” kaappaa USA liittolaisineen riisuakseen aseista Hiz­bollahin, vastarintajärjestön, joka ajoi israelilaiset Etelä-Libanonista. Monet pelkäävät myös, että USA on päättänyt hyökätä Syyriaan.

Suuri enemmistö niistä, jotka päi­vittäin kokoontuvat Haririn hau­dalle, on siellä siitä aidosta huolesta, että kasvava poliittinen kriisi voisi johtaa maan uuteen sisällissotaan.

Monet ovat tyytymättömiä Syy­rian sekaantumiseen Libanonin asioihin, tuhansien syyrialaissotilaiden läsnäoloon ja vihattuun salaiseen poliisiin, mukhabaratiin.

Kaikki mielenosoittajat eivät kuulu opposition muodostaviin puolueisiin tai tue niiden politiikkaa. Ei ole kysymystä siitä, etteikö Syyrian läsnäolon maassa ja sen tuen hallitsevan luokan ryhmälle olisi loputtava.

Emme kuitenkaan voi sallia, et­tä aidot vaatimukset rauhasta ja va­paudesta kaappaavat libanonilaiset sotapäälliköt, USA ja Ranska itsel­leen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit:

• Aita al-Shaabin taistelu
• Vapaus alhaalta
• Vastarinnan voitto
• Hizbollah ja libanonilaisten vastarinta imperialis
• Arabimaailman Che
• Miksi kaksi valtiota ei ole ratkaisu Palestiinalle
• Onko Hizbollahista Libanonin yhdistäjäksi?
• Ketkä ovat terroristeja?
• Milloin valtioterroria on alettu kutsumaan itsepuo
• Libanon on vastustanut vuosikymmenet sionismia