Tuolle ”ulkomaisesta vaikutuksesta vapautumiselle” saa hetken nauraa. Se on todellinen kunnianosoitus sille, että hallitsijamme ovat täysin häpeämättä sitä mieltä, että George Bushin ja Jacques Chiracin tulisi liittyä yhteen vaatimaan Syyriaa vetämään joukkonsa Libanonista.

Irak on oletettavasta vapaa ”ulkomaisesta vaikutuksesta” huolimatta siitä, että siellä on 150 000 amerikkalaissotilasta. Ja Ranska on säännöllisesti lähettänyt armeijoitaan entiseen Afrikan-imperiumiinsa, viimeksi Norsunluurannikolle.

Tekopyhyys on tietenkin itsestään selvää, kun ollaan tekemisissä sellaisten kanssa kuin Bush ja Chirac. Kiinnostava kysymys on, ovatko Washingtonin uuskonservatiivien unelmat toteutumassa vai eivät.

Merkitseekö Libanonin reaktio entisen pääministerin, Rafiq Haririn, salamurhaa kohtaan alkua demokraattisten vallankumousten aallolle, jota voitaisiin verrata niihin, jotka pyyhkivät tieltään stalinismin?

Jotkut Irakin sodan vastustajista ovat alkaneet ajatella näin. ”Meidän on kohdattava tosiasia, että Irakin valtaus on voimistanut painetta kohti demokratiaa Lähi-idässä,” sanoi Guardian-sanomalehden kolumnisti Jonathan Freedland. Mutta todellisuudessa Libanonin ”seetrivallankumous” on aidon demokraattisen kamppailun kalpea varjo.

Pari viikkoa sitten Financial Timesissa oli Michael Nafkourin haastattelu. Hän on suur­tapahtumien järjestäjä, joka on organisoinut mielenosoituksia Marttyyrien aukiolle, missä on vaadittu Syyrian vetäytymistä. ”Beirutin keskiluokassa on tullut muodikkaaksi käydä aukiolla iltaisin ja osallistua muutamiin joukkomielenosoituksiin, joita on ollut murhan jälkeen,” artikkeli totesi.

Suurvaltatekniikka

”Demokraattinen vallankumous” on rappeutunut suurvaltahallinnon tekniikaksi, keinoksi, jolla Washington voi liittoutua paikallis­eliittien kanssa ja junailla hallinnon­vaihdoksen. Tämä on oikea konteksti, jossa punnita Libanonin tapahtumia, ja tässä meidän on todettava USA:n, ja Israelin, todella menestyneen.

Syyrian presidentti Hafez al-Assad lähetti armeijansa Libanoniin huhtikuussa 1976 estämään Libanonin vasemmistoa ja palestiinalaisia voittamasta sisällissotaa maassa. Hän ryhtyi toimeen USA:n tuella ja Israelin suostumuksella.

Mutta sen kaaoksen ja verilöylyn jälkeen, jonka Israelin hyökkäys Libanoniin oli aiheuttanut 1982, Assad tuki shiiamiliisin nousua, joka radikaali-islamistien Hizbollan johtamana lopulta ajoi Israelin puolustusvoimat maasta.

Israel on pitkään pitänyt Syyrian ja Hizbollan akselia strategisena uhkana. Ja Haririn murha antoi Ariel Sharonille ja tämän liittolaisille Washingtonissa heidän kaipaamansa tilaisuuden.

Se tuli todellakin niin sopivasti, ettei voi olla miettimättä, olivatko teon suorittajat joitain idiootteja Syyrian tiedustelupalvelusta vai Mossadin, Israelin salaisen palvelun, likaisten temppujen mestareita.

Hariri liittyi läheisesti Saudi-Arabian hallitukseen. Hän loi 4 miljardin dollarin omaisuutensa Saudien kuningasperheen johtavana rakennusurakoitsijana. Niinpä Haririn murha eristi Syyriaa arabi­maailmassa.

Kun Syyrian nykyinen presidentti, Bashar al-Assad, lensi Riadiin tapaamaan Saudi-Arabian hallitsijaa, kruununprinssi Abdullahia, häntä kehotettiin selkein sanakääntein vetämään joukkonsa Libanonista. Viikonloppuna Assad antoi periksi ja ilmoitti asteittaisesta vetäytymisestä.

Washington on epäilemättä saanut voiton, joka on muuttanut alueellista voimatasapainoa USA:n ja Israelin eduksi. Ei kuitenkaan ole aivan niin ilmeistä, kuinka tämä auttaa Bushin hallitusta siellä, missä tärkeintä - Irakissa.

Siellähän, kaikesta ”purppura-vallankumouksesta” metelöimisestä huolimatta, USA:lla on vastassaan kansa, joka (kurdialueita lukuun ottamatta) on ylivoimaisesti miehitystä vastaan. Helmikuun lopulla kuoli 1500:s Irakin amerikkalaissotilas. Jostain syystä se ei saanut paljon julkisuutta.

Alex Callinicos toimii Yorkin yliopiston politiikan tutkimuksen professorina ja on kirjoittanut mm. ”Anti-capitalist Manifesto” ja ”The New mandarins of American Power” –kirjat.

Aiheeseen liittyvät artikkelit:

• Imperialismi, Venäjä ja Georgia
• Imperialismin horjuva maailmanjärjestys
• Kansanvallan paluu
• Unkari 1956: toivon syksy
• "Organisoimme katu kadulta"
• Saavutetaanko mellakoilla mitään?
• Putinin asema uudessa maailmanjärjestyksessä
• Pyyhkiikö demokraattinen uudistus arabimaailmaa, k
• Ovatko nämä oikeita kapinoita?
• Vastarinnan tie Algeriasta Irakiin