|
Israelin muurinrakennusta Länsirannalle on rinnastettu Etelä-Afrikan apartheid-
politiikkaan, joka systematisoi yhden etnisen ryhmän valta-aseman suhtessa
toiseen. Risto Valjakan katsaus tutkii väitteen todenmukaisuutta.
Vuoden 1973 Kansainvälinen rotusorron (apartheid) vastainen sopimus näkee
sortaviksi toimenpiteiksi maan pakkolunastamisen, liikkumisvapauksien
riistämisen ja gettojen luomisen. Israelin hallituksen mukaan muurin
tarkoituksena on suojata israelilaisia siviilejä palestiinalaisten ääriryhmien
terrori-iskuilta.
Maan pakkolunastaminen
Muuri on looginen osa historiallista maan anastamisen jatkumoa. Vuonna 1947 YK
äänesti Palestiinan jakamisesta Israeliin ja Palestiinaan. Tätä seuranneen
sodan aikana Israel laajensi sille luvattua aluetta yli viidenneksellä, ajaen
700 000 palestiinalaista kodeistaan, ja valtasi vuoden 1967 sodassa
Länsirannan Jordanialta, Gazan Egyptiltä ja miehitti palestiinalaisalueet.
Muuri siirtää Israelille 58% siitä Länsirannan osuudesta, jonka pääministeri
Ariel Sharon lupasi viime vuonna palestiinalaisvaltioksi – hedelmällisimmät
maat ja suurimman osan vesivaroista. Todennäköisesti 7500 uudisasukastaan,
jotka Israel lupasi siirtää pois Gazan alueen siirtokunnistaan, tullaan
asuttamaan näille Länsirannan hedelmällisille alueille. Alueen ainoaa
merkittävää palestiinalaiskaupunkia, Rafahia, on järjestelmällisesti
tuhottu ”terroristietsinnöissä” jo parin vuoden ajan.
Vapauden riistäminen ja gettojen luominen.
Esitetty muuri eristäisi noin 300 000 palestiinalaista kuudentoista alueeseen,
joiden välistä kulkua valvoisi Israelin armeija. Jo ennen muuria Israelin
siirtokunnat, muurien reunustamat tiet jne ovat luoneet 50 pikkualuetta,
joista sisään ja ulos palestiinalaiset liikkuvat vain Israelin luvalla.
Nykyisten kaltaisesti suunniteltujen alueiden asukkaat pääsisivät
sukulaistensa ja ystäviensä luo, terveyskeskukseen, kouluun tai töihin vain
jos Israelin armeija ei katsoisi sitä uhkaksi turvallisuudelle. Sekä
juomakelpoisesta että -kelvottomasta vedestä olisi huutava pula. Jos vanhat
merkit pitävät paikkansa, kollektiiviset rangaistukset, pakkosiirrot,
pidätykset ilman oikeudenkäyntiä ja rutiininomainen pidätettyjen kidutus ja
poliittiset murhat jatkuisivat getoissa, muurista huolimatta.
Huoli YK:n arvovallasta
Perustamisensa jälkeen Israel on uhmannut lähes sataaviittäkymmentä YK:n
turvallisuusneuvoston päätöstä, ja lisäksi sen pääliittolainen USA on kaatanut
veto-oikeudellaan lähes neljäkymmentä päätöslauselmaa.
Sen sijaan Irakin tapauksessa muutaman YK:n päätöslauselman uhmaaminen oli
(mystisesti kadonneiden joukkotuhoaseiden) ohella USA:n ”koalition”
pääargumentti hyökkäämisen puolesta. Presidentti Bush osoitti liikuttavaa
huolta YK:n arvovallan puolesta jo vuoden 2001 syyskuun puheessaan YK:n
yleiskokoukselle:
"Tuleeko YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia kunnioittaa vai uhmata
ilman seurauksia? ... Yhdysvallat haluaa, että maailman merkittävimmän
monenkeskeisen elimen päätöslauselmat pannaan täytäntöön."
Israel on rikkonut reilun puolen vuosisadan aikana lähes jokaista Geneven
sopimuksen ja Kansainvälisen rotusorron vastaisen sopimuksen pykälää, joten
Kansainvälisen tuomioistuimen päätösvaltaan alistuminen lienee sille
mahdottomuus - myös sen aiempien hallitusten rikokset ihmisyyttä vastaan
saattaisivat joutua tuomiolle.
Kansainvälinen tuomioistuin
Toisen Maailmansodan jälkimainingeissa rauhanomaiseksi kiistanratkaisuelimeksi
perustetulla Kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole juridista
päätäntävaltaa, jos kumpikin osapuolista ei sitä sille myönnä. Ainakin USA,
Kiina, Ranska ja Neuvostoliitto ovat aina evänneet päätäntävallan, kun se ei
ole niille sopinut. Tuomioistuimen päätöksen ainoa vaikutus on lainopillinen
perustelu, jonka perusteella YK:n elimet saattavat tehdä toimenpiteitä.
Vuosi sitten puheissaan muurin tuominnut EU on liittynyt USA:n rinnalle
tukemaan Israelia sen boikotissa Kansainvälistä tuomioistuinta vastaan. Vaikka
tuomioistuin antaisi tuomitsevan päätöksen, peilattuna Israelin edellä
esiteltyyn tottelevaisuuteen YK:n korkeimman toimeenpanoelimen päätöslauselmia
kohtaan ei päätöksellä ole juuri merkitystä.
Kansainvälinen oikeus takaa demokraattiset oikeudet vain suurvaltojen
liittolaisille.
Aidan tuoma turvallisuus
Jos muurin rakentamisessa olisi kyse turvallisuudesta, järkevintä olisi
rakentaa se joko Israelin alkuperäisen alueen tai vuonna 1949 kansainvälisen
yhteisön tunnustaman 21% laajennetun alueen sisäpuolelle. Israelin
olemassaolon kieltävät islamistiryhmät olisivat todennäköisesti ainoat jotka
tätä eivät hyväksyisi, ja palestiinalaisalueiden asukkaista tuskin saisi
itsemurhapommittajia tai sissejä sinne hyökkäämään. Israelin kansalaiset
olisivat turvassa ja kansainväliset sopimukset täyttyisivät; Palestiinan maa-
alueet tosin jäisivät saamatta eikä alueiden miehitystä sementoitaisi
lopullisesti.
Ei tarvitse olla selvännäkijä ennustaakseen, että suunniteltu muuri
vaikuttaisi toteutuessaan päinvastoin. Tai että seuraavaksi Israel kertoo
lyhentävänsä muuria suunnitellusta eristämään vain 200 000 ihmistä, saaden
osakseen kansainvälistä ylistystä joustamisestaan tärkeässä kysymyksessä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
Vanhat numerot 
