Pitihän se arvata; vaalirahoitussotku se vain kasvoi ja paisui kunnes ketään ei jaksanut enää kiinnostaa koko asia. Paljastus toisensa jälkeen keikkuu lööpeissä ja pääministerin huono muisti palautuu pätkittäin. Opposition kekkereitä on häirinnyt päähallituspuolueiden edustajien vihjailu ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden lakkauttamisesta. Vaalirahoituskiisselistä on toki löytynyt monenlaisia sattumia ja ”maan tapa” jakaa aivan muuhun toimintaan varattuja rahoja vaaliehdokkaille on vähintäänkin arveluttava. Ehkä kaikkein ärsyttävin piirre koko skandaalissa on rahoitusta saaneiden poliitikkojen jääräpäinen venkoilu. Eikö kukaan voi tehdä itselleen ja muille palvelusta, lopettaa horinoita huonosta muistista ja puhua suutaan puhtaaksi? Tällä hetkellä rehellinen, avoin puhe saisi taatusti myös suuren yleisön sympatiat puolelleen, niin kyllästyttävää on ollut joidenkin sankareiden höpötys ja valehtelu. Ei haittaisi, vaikka olisi rahoittanut kampanjansa metsässä halvaantuneiden partiolaislasten kuntoutusrahoilla; kansa muistaisi vain sen suoraselkäisen poliitikon joka uskalsi puhua.

Kaikesta huolimatta on vaikea ymmärtää miksi aihe kiinnostaa ihmisiä niin suunnattomasti. Porvarit kun tuppaavat tykkäämään porvaripuolueista ja kaiken maailman ideanikkarit ja muut talousrikolliset rahoittavat heitä, koska se on heidän liiketoiminnalleen kannattavaa. Vai uskooko joku, ettei esim. 20 000 euron lahjoituksen kampanjaansa saanut ole tämän jälkeen velkaa kummisedälleen? Työväenpuolueiden ammattiliitoilta saamassa tuessa ei siinäkään pitäisi suurta yllätystä olla kenellekään. Tärkeämpääkin pohdittavaa olisi, mutta pahasti näyttää siltä, että näillä mennään vuoden loppuun asti. Minkäs teet.

Samaan aikaan ammattiliitoissa valmistaudutaan neuvottelemaan työehtosopimuksista varsin vaisuissa tunnelmissa. Teknologiateollisuuden avaus oli vähintäänkin heikko, mistä kertoo jo välitön hallitukselta saatu positiivinen palaute sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Varmaankin duunaripuolella viimeistään siinä vaiheessa valkeni se mitä ounasteltiin – paskan möivät. Muiden liittojen ei kuitenkaan tulisi sokeasti hirttäytyä palkkavaatimuksissaan metallin puoleen prosenttiin. Työnantajat itse halusivat tuposta eroon jo vuosia sitten, joten liittokierroksella täytyy tarkastella kutakin alaa ja sektoria omana kokonaisuutenaan. Toinen virheen mahdollisuus piilee sopimuskauden pituudessa. Jos ja kun kukkarot pysyvät piilossa ja joudutaan tyytymään heikkoon korotustasoon, ei kannata tehdä pitkää sopimusta tällaisena aikana. Kun pörssien kippurat ja käppyrät joku kaunis päivä kääntyvät taas ylöspäin, on työnteettäjiltä paras päästä nopeasti kuppaamaan ylimääräiset lantit jakoon. Lakkojakin tullaan taatusti näkemään, mutta tällä hetkellä ilmapiiri on vielä kaikkea muuta kuin sähköinen. Jahka saamme näiden saatanan tunareiden vaalirahasotkut pois tieltä, niin katsotaan löytyykö työväen joukoista militantimpaa asennetta h-hetken lähestyessä. Syytä olisi. (MM)

Päätoimitus