HELSINGISSÄ 5. syyskuuta järjestettiin Ihmistulva-kulkue Rautatientorilta Eduskuntatalolle. Kulkueeseen osallistui järjestäjien mukaan 1500–2000 ihmistä. Kulkueessa ja sitä edeltäneessä toritapahtumassa vaadittiin Eduskunnalta ilmastolakia. Ilmastolaki velvoittaisi nykyisen ja tulevat hallitukset vähentämään joka vuosi kasvihuonepäästöjä viidellä prosentilla: ”Vuodesta 2010 lähtien toteutettavat viiden prosentin vuotuiset vähennykset veisivät yhteensä 38 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2020 ja yhteensä 87 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.”

Vaatimukset ovat siis kovia, ja niin pitääkin olla. Mutta onko tosiaan Eduskunta se joka voi päättää Suomen päästöistä? Vai onko kuitenkin niin, että kapitalismiin sisäänrakennettu kilpailu on se, joka pyörittää taloutta ja siten päästöjä. Stora-Enson tehtaita suljettaessa pääministeri Vanhanen totesi valtion omistajana toimivan pörssimaailman pelisääntöjen mukaan. Jos hallitus ei pysty ohjaamaan edes omistamiaan yrityksiä, miten ihmeessä se pystyisi säätelemään niitä yrityksiä, joita se ei omista?

Vuonna 2008 teollisuustuotanto pysähtyi kesällä ja lähti jyrkkään laskuun syksystä. Tilastokeskuksen mukaan joulukuuhun mennessä teollisuustuotanto oli laskenut yli 15 prosenttia. Samanaikaisesti teollisuuden sähkön kulutus laski seitsemän prosenttia, ja sähkön kulutuksen väheneminen on jatkunut tämän vuoden puolella. Erityisesti laskua oli teollisuudenaloista eniten sähköä kuluttavassa metsäteollisuudessa, jonka tuotanto oli koko vuoden laskeva.

Suomen tulisi vähentää kasvihuonepäästönsä Kioton pöytäkirjan mukaisesti vuoteen 2012 mennessä vuoden 1990 tasolle (71 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa). Toki Kioton pöytäkirja antaa mahdollisuuden päästellä enemmänkin ostamalla päästölupia vähemmän teollistuneista ja siten vähemmän saastuttavista maista. Parhaimmillaan 2003–2004 Suomen päästöt olivat yli 80 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Vuonna 2007 päästiin hieman alle sen (78 miljoonaan hiilidioksiditonniin). Vuonna 2008 tuotannon vähenemisen myötä Tilastokeskuksen ennakkoarvion mukaan päästöt jäävät hiukan alle Kioton tavoitetason.

Porvarin on pakko saastuttaa. Kapitalismissa kilpailu pakottaa yritykset laajentamaan tuotantoaan pysyäkseen mukana kilpailussa, kunnes lopulta tuotetaan enemmän kuin löytyy ostajia, teollisuus ylikuumenee ja syöksytään lamaan. Vaikka teknisen kehityksen myötä yksittäinen tehtaanpiippu saastuttaa vähemmän kuin aiemmin, niin tehtaanpiippujen kokonaismäärän kasvu on johtanut myös kasvihuonepäästöjen kokonaismäärän kasvuun. Laman myötä tehtaanpiippujen määrä on taas vähentynyt, ja sen myötä on Suomi saavuttamassa Kioton tavoitteet. Tilanne on ehkä korni, mutta kapitalismi onkin kornia.

Jälleen joudumme toteamaan, ettei yksittäisen ihmisen kulutustottumusten muutos ole se, jolla voitaisiin saada aikaan todellista muutosta kasvihuonepäästöihin, vaikka meille sellaista näkemystä kovasti tuputetaankin. Ratkaisevaa on teollisuuden kehitys. Kapitalismissa päästöt vähenevät kun teollisuus syöksyy lamaan. Marx tarjosi kapitalistisen tuotannon anarkian tilalle ratkaisuna suunnitelmaan perustuvaa talousjärjestelmää, jossa tuotantoa sanelisi kilpailun sijaan ihmisten tarpeet. Harmi, ettei sitä Pääomaa enää löydy kirjakaupoista.

Ja muuten, Yhdysvallat ei vieläkään ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, eikä se siten sido Yhdysvaltoja mitenkään. Obamalta odotettiin paljon, mutta toistaiseksi ei hän ole tehnyt mitään sen eteen, että Yhdysvallat ratifioisi pöytäkirjan.

Juha Lievonen