Suomi isännöi yhdessä Ruotsin kanssa Helsingissä Naton strategiaseminaaria 4. maaliskuuta Helsingissä Kalastajatorpalla. Naton pitäisi loppuvuodesta hyväksyä uusi strateginen konsepti nykyisen vuonna 1999 hyväksytyn tilalle. Paperilla puhutaan uhkakuvista, aseriisunnasta ja kriisinhallinnasta. Perustana on kuitenkin Naton halu muuttua perinteisestä kylmän sodan aikaisesta sotilasliitosta maailmanlaajuisesti toimivaksi interventioarmeijaksi. Sotilasliiton strategia on strategiaa siitä miten sota voitetaan. Suomi sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen ei-Natomaa, joka isännöi Naton kokousta; tästä käy pitkälti kiittäminen kokousta isännöinyttä ulkoministeri Stubbia.

Huolimatta talouslamasta ei oikeistohallitus ole halunnut tinkiä puolustusmäärärahoista; tälle vuodelle on esitetty 2,7 miljardia euroa puolustusmäärärahoja, kun ne vuonna 2009 olivat 2,8 miljardia, vuonna 2008 2,5 miljardia ja nykyhallituksen aloittaessa vuonna 2007 2,2 miljardia euroa. Yhdysvallat ja Eurooppa nousivat 30-luvun pitkästä lamastaan lisäämällä aseteollisuutta toisen maailmansodan kynnyksellä. Aikookohan nyt Suomenkin hallitus päästä eroon lamasta varustautumalla sotiin? Ainakin yhteen sotaan Afganistanissa on Suomi jo lähtenyt, mutta olihan siitä edellisestä sodasta ehtinyt jo 60 vuotta kuluakkin.

Kasakatkin paikalla

Kokouspaikalla järjestettiin samana iltapäivänä 4.3. Naton vastainen mielenosoitus, johon osallistui noin 130 mielenosoittajaa. Kulkueessa huudettiin iskulauseina muun muassa ”Ei , ei Natolla – kyllä, kyllä rauhalle!”, ”Stubi, Rasmussen – joutuu vielä vastuuseen”, ”strategiakokous – hallituksen munaus!”, sekä laulettiin ”soo, soo, sotilasliitto, eipäs tulla Torpalle, me ei haluta tankkeja, eikä me haluta pommeja.”.

Poliisi oli hieman yliampunut tuomalla äänekkääseen, mutta rauhalliseen mielenosoitukseen paikalle kuusi mellakkavarusteista ratsupoliisia, jopa siten että hevosillakin oli visiirit. Tuli sellainen ”tuolta ne kasakat tulevat” tunnelma. Poliisien totisuutta rikkomassa oli paikalla pellearmeija omine turva-aitoineen. Pellearmeijan kyltissä kerrottiin, ettei pellearmeija aio liittyä Natoon, mutta Nato voi liittyä pellearmeijaan.

Reko Ravela Rauhanpuolustajista kertoi kuinka nyt mietinnän alla oleva Naton uusi strategia tarkoittaa maailmanlaajuista Naton interventiopolitiikkaa. Puhutaan kriisinhallinnasta, mutta todellisuudessa kärjistetään kriisejä.

– Kun Suomen osallistumista Afganistanin sotaan Naton rinnalla kritisoidaan, niin meille kerrotaan että Suomen on kannettava vastuuta. En tiedä kenelle ulkoministeri Stubb kokee olevansa vastuussa, mutta toiminnasta päätellen hänen lojaliteettinsa kohteet ovat Brysselissä ja Washingtonissa. Me olemme täällä tänään nimenomaan kantamassa vastuuta. Vastuuta siitä, ettei meidän nimissämme lähetetä sotilaita tappamaan ja kuolemaan. Vastuuta ihmisoikeuksista, demokratiasta ja rauhasta. Kantamassa vastuuta niin tavallisista suomalaisista kuin koko maailman köyhistä. Tämä vastuu edellyttää sitä, että me irrotamme Suomen Naton sotilaallisista interventioista, Naton sotapolitiikasta. Tehdään se nyt!

Lea Launokari Naiset Rauhan Puolesta -järjestöstä puhui USA:n ja Naton joukkojen ihmisoikeusrikkomuksista.

– Nato-joukot ovat äärettömän aggressiivisia myös siviilejä kohtaan. Ruotsalainen kansanedustaja Hans Linde ihmettelee ja kysyy miten Irakissa Hadithan kaupungin asukkaat, jossa USA:n sotilaat tappoivat 25 siviiliä ja virtsasivat sen jälkeen heidän päälleen, niin onko Nato antanut heille vapauden. Hän kysyy myös Afganistanissa tapahtuneesta pommituksesta, jossa 250 pommia tiputettiin hääkulkueen päälle (...) Onko Nato rauhan asialla?

Miten kehitysyhteistyötä voi koordinoida sotilasliiton kautta?

Juha-Pekka Väisänen PAND – taiteilijat rauhan puolesta –järjestöstä puhui siitä, ettei Nato tarvitse Suomen jäsenyyttä, vaan sen kumppanuutta ja samanmielisyyttä. Hän kritisoi kehitysmäärärahojen siirtämistä kriisinhallinnan nimellä kulkeviin Nato-johtoisiin sotilasoperaatioihin.

– Tänään tässä meidän takana kokoontuu 28 sotilasliiton jäsenmaata. Kokous on strategiakous. Strategia on oppi siitä, kuinka sota voitetaan. Minkä sodan nyt sitten Nato haluaa voittaa seuraavaksi? Miksi sotilasliitto pitää kokousta maassa, joka ei ole edes sen jäsenmaa? (...) Nämä turvallisuusstrategiat ovat sotilaallisia operaatiosuunnitelmia ja käytännön väkivaltaista politiikan jatketta.

–Suomalaiset konservatiivit katsovat, että luonnollinen jatke kaiken kilpailuttamisen ja yksityistämisen politiikalle Suomessa olisi sitten tämä sotilasliitto Nato (...)Ulkoministeri Alexander Stubb voi nyt hymyillä tuolla kokouksessa ruotsalaisen kollegansa ja toisen kokousisännän Karl Bildtin kanssa, koska Suomen rauhanturvaamiseen suunnatut määrärahat on nyt sitten suunnattu Nato-johtoiseen Afganistanin sotaan.

– Naton pääsihteeri Fogh Rasmussen, sanoi että Natosta tulee globaalien turvallisuusasioiden palvelukeskus. Tämä käsitys sotilasliitosta turvallisuuden palvelukeskuksena on osa uutta Naton brändäys strategiaa, jonka tanskalainen pääsihteeri lanseerasi helmikuussa Naton Münchenin kokouksessa. Naton uudella globaalilla turvallisuuden palvelukeskuksella halutaan lopettaa vääränlaiset kehitysmaiden palvelukeskukset, siis Kepat. Suomi on Nato-linjalla kun se on aloittanut kehitysmaapalvelukeskus politiikkansa alasajon. Minä, Juha-Pekka Väisänen, vastustan uutta strategiaa siviilikriisihallinnasta; vastustan kehitysyhteistyötä, jota aletaan koordinoida sotilasliiton kautta.