Murros haastatteli yhtä NPA-puolueen perustajista

Sosialistiliitto järjesti Punainen Lauantai -tapahtuman tänä vuonna Helsingissä Sosiaalikeskus Satamassa. Vieraaksi oli kutsuttu ranskalainen Catherine Faivre d’Arcier Uudesta Antikapitalistisesta Puolueesta (NPA). Vastaperustetulla puolueella on Ranskassa noin 10000 jäsentä ja paikalliskomiteoita monta sataa ympäri maata.

Catherine Faivre d’Arcier on 44-vuotias sairaanhoitaja, jolla on useita kokemuksia humanitaarisesta työstä Länsi-Afrikassa. ”Kun palasin 15 vuoden tauon jälkeen Ghanaan vuonna 2007, sain todeta Maailmanpankin ja IMF:n harjoittaman politiikan katastrofaaliset vaikutukset paikalliseen yhteiskuntaan. Palattuani Ranskaan halusin liittyä organisaatioon, joka taistelee tällaista riistopolitiikka vastaan.”, hän kuvailee aktivistiksi ryhtymistään.

Pian Faivre d’Arcier oli jo perustanut kotikaupunkiinsa Uuden Antikapitalistisen Puolueen paikallisryhmän (komitean), ja hieman myöhemmin puolueen virallisessa perustamiskokouksessa hänet valittiin kansallisen perustamiskongressin jäseneksi. Sen jälkeen hän on toiminut puolueen poliittisessa neuvostossa ja kuuluu tällä hetkellä toimeenpanevaan komiteaan.

Poliittiselta taustaltaan Faivre d’Arcier sanoo olevansa ”puhdas NPA:n tuote”. Ennen NPA:han liittymistään hän ei ollut toiminut missään poliittisessa puolueessa lukuun ottamatta muutaman kuukauden rivijäsenyyttä Ligue communiste revolutionairessa (puolue, jolta tuli aloite uuden, laajempipohjaisen organisaation perustamiselle).

Faivre d’Arcier’n kaltaisia ”puhtaita NPA:n tuotteita” on Uudessa Antikapitalistisessa Puolueessa enemmänkin, sillä suuri osa jäsenistöstä on tullut mukaan poliittisten puolueiden ulkopuolelta. NPA:n sosiaalinen pohja onkin huomattavasti laajempi kuin edeltäjänsä LCR:n. Perinteisen teollisuustyöväestön lisäksi toimintaan on liittynyt aiempaa enemmän maahanmuuttajalähiöiden asukkaita, pätkätyöläisiä, työttömiä, opiskelijoita ja julkisen sektorin työntekijöitä. Uusien ihmisten virta merkitsee dynaamista liikettä, joka kykenee kamppailemaan monella rintamalla ja olemaan läsnä ihmisten arjessa. NPA:n uusissa jäsenissä on paljon työpaikka-aktivisteja, ympäristöjärjestötoimijoita sekä muita yhdistysaktiiveja, joilla on kokemusta mm. humanitaarisesta - ja avustustyöstä. Mukana on myös kulutusvastaisen décroissance-liikkeen aktiiveja sekä globalisaatiokriittisiä altermondialisteja. Monitaustaisuuteen liittyvät luonnollisesti myös moniäänisyyden haasteet.

Murros haastatteli Faivre d’Arcier’ta antikapitalistisen puolueen ja kansanliikkeen rakentamisesta.

Onnistunut mobilisaatio - vaalien haasteet

-          Koko projektilla on ollut erittäin lupaava alku: lukuisia paikalliskomiteoita syntyi hetkessä kaikkialle Ranskaan, yhteensä yli 500 kappaletta muutaman kuukauden aikana. Se oli eräänlainen kuohuntavaihe, osoitus suuresta älyllisestä rikkaudesta! Lisäksi perustava kokouksemme viime vuoden helmikuussa sai osakseen paljon suotuisaa julkisuutta, mikä edesauttoi puolueen kasvua.

Jäsenmäärän vauhdikas kasvu ja tuhansien ihmisten aktivoituminen kertoo onnistuneesta mobilisaatiosta. Komiteoita on perustettu ympäri maata kaupunkeihin ja kaupunginosiin, työpaikoille ja oppilaitoksiin. Ne ovat aktiivisesti toimivia paikallisryhmiä, joihin ihmisten on helppo liittyä – liikettä rakennetaan siis aidosti alhaalta ylöspäin eikä teknisten organisaatiokytkösten kautta. Miten tällainen mobilisaatio on käytännössä ollut mahdollista?

-          Mobilisaatio on ollut melko spontaania. Paikallisia komiteoita on noussut esiin riippumatta siitä, oliko alueella ennen NPA:n perustamista LCR-puolueen paikallistoimintaa vai ei. Komiteoita perustetaan ja ne toimivat, mutta niille leimallista on aktiivien suuri liikkuvuus. Joillakin alueilla on kokeneiden aktivistien (mm. syndikalistit ja poliittisten yhdistysten aktiivit) ydinporukoita stabilisoimassa vaihtuvuutta ja takaamassa toiminnan jatkuvuutta. Näiden ydintoimijoiden ympärillä on laaja joukko aktiiveja ja ”sympatisoijia”, jotka osallistuvat vähemmän säännöllisesti, ovat mukana lähinnä heitä eniten koskettavissa aktioissa eivätkä aina sitoudu pysyvästi toimintaan. Tämän päivän haaste onkin saada tämä verrattain suuri toimintaamme tukevien ja sympatisoivien ihmisten joukko vakiintumaan pysyviksi toimijoiksi, liikettä tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti rakentaviksi aktivisteiksi.

Sisäinen heterogeenisyys on NPA:lle ominainen piirre. Millaisia haasteita moniäänisyys toiminnallenne asettaa?

-          Moninaisuuttamme on joskus vaikea hallita, sillä jäsenillämme on hyvin erilaisia taustoja poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Haasteemme on tehdä yksittäisistä historioista yhteistä historiaa. Antikapitalinen vakaumuksemme ja ekososialistinen projektimme yhdistävät meitä, mutta meidän on onnistuttava luomaan yhteinen kieli, jonka avulla vanhat ja uudet aktivistit, aiempien vuosien trotskilaiset ja uudet antikapitalistit ymmärtävät parhaalla tavalla toisiaan. Meidän on luotava oma identiteettimme erilaiset poliittiset perinnöt huomioiden kuitenkaan kopioimatta kaavamaisesti vanhaa. Kaikkia puolueemme aktivisteja yhdistää kabinettipolitiikan sekä vallitsevan järjestelmän instituutioiden, auktoriteettien ja hierarkioiden kyseenalaistaminen ja hylkääminen.

Mistä kysymyksistä tällä hetkellä eniten debatoidaan puolueessanne?

-          Muutaman kuukauden ajan puolueessamme on käyty vilkasta keskustelua ns. huivikysymyksestä. Vauclusen toverimme asettivat viime vaaleissa listalleen naisehdokkaan, joka kantaa huivia uskonnollisen vakaumuksensa takia. Tämä ehdokkuus – vaikka ei olekaan millään tavalla ristiriidassa perusperiaatteidemme kanssa – on jakanut puoluettamme ja todennäköisesti myös johtanut naisäänestäjien kaikkoamiseen hiljattain käydyissä vaaleissa (tavallisesti yli 50 % vaalikannatuksestamme tulee naisäänestäjiltä; nyt vain 35 %). Kysymystä tullaan käsittelemään seuraavassa kansallisessa kokoontumisessamme, jossa esillä olevat näkökulmat vaihtelevat eri feministisuuntauksista jyrkkiin maahanmuuttaja- ja lähiötaustaisten aktivistien puolustamiin kantoihin.

Tapauksen ikävämpi puoli on se, että valtamedia on aloittanut NPA:lle vihamielisen mustamaalaamiskampanjan erittäin rasistisessa ja muukalaisvastaisessa kontekstissa, jota Sarkozyn hallinto pönkittää ja joka lopulta koitui hiljattain käydyissä vaaleissa Front National -puolueen (Kansallisen Rintama) voitoksi. Kaiken kaikkiaan erittäin huolestuttava kehityskulku ranskalaisessa poliittisessa ilmastossa!

NPA on ollut mukana kaksissa vaaleissa – eurovaaleissa vuonna 2009 sekä Ranskan aluevaaleissa maaliskuussa 2010. Eurovaaleissa NPA sai 4,9 % ja aluevaalissa 3,4 % äänistä. Millaisia johtopäätöksiä tuloksista voidaan tehdä?

-          Alun huuman ja voimakkaan kasvuvaiheen jälkeen eurovaalitulos oli karvas pettymys etenkin niille, jotka olivat laskeneet vaalien juurruttavan puolueen pysyvästi Ranskan poliittiseen maaperään. Tämä joillekin erityisen huonona näyttäytynyt tulos merkitsi myös ensimmäistä säröä synty- ja kasvuvaiheemme tuomassa innostuksessa.

-          Muutamaa kuukautta myöhemmin aloimme tunnustella mahdollista vaaliyhteistyötä muiden antikapitalististen voimien kanssa. Aluevaaleihin lähdimme kuitenkin hiukan kakofonisena joukkoja, sillä vaalitaktiikat vaihtelivat alueittain NPA:n omista listoista erilaisiin yhteislistoihin. Mikään vaihtoehdoista ei tuottanut toivottuja tuloksia. Emme onnistuneet luomaan tavoittelemaamme antikapitalistista rintamaa. Tuloksena oli selkeä epäonnistuminen – tällä kertaa todellinen tappio. Vaalitappiot ovat haitanneet sisäisen yhtenäisyytemme vahvistumista, ja meidän on nyt keskityttävä lujittamaan haurastunutta organisaatiotamme.

Sanoudutte irti ns. ”hallintovasemmistosta” ja sen harjoittamasta sosiaaliliberaalista politiikasta. Vaaliyhteistyön ehdoksi asetitte Parti Socialisten johtamista aluehallituksista kieltäytymisen. Vaaliliittoneuvottelut osoittautuivat hankaliksi, sillä sisäisesti yhtenäisen linjan ja liittolaisten löytäminen oli vaikeaa. Mikä on oikea tapa toteuttaa järjestelmänvastaista politiikkaa käytännössä?

-          Kysymys on erityisen ajankohtainen vaalien jälkeen, kun potentiaaliset liittolaisemme [Parti Communiste, Parti de Gauche] kiirehtivät heti ensimmäisen vaalikierroksen jälkeen Parti Socialisten syliin tekemään vaaliliittoa ja sitä mukaa osallistumaan alueellisiin hallituksiin.

-          Nyt on pohdittava, tehtiinkö yhtenäisyyttä tavoiteltaessa kaikki mahdollinen. Meidän lähtökohtanamme oli pysytellä erossa aluehallituksista. Yleisölle taktiikkamme näyttäytyi ehkä haluttomuutena hallita tai ottaa vastuuta. Suuret massat ja erityisesti nukkuvat äänestäjät ehkä kokivat, että NPA:lle äänen antamisesta ei ole mitään hyötyä. Vaalissa on vastattava ”esitettyyn kysymykseen”, muuten ollaan helposti marginaalituloksissa. Se ei kuitenkaan tarkoita mukautumista sosiaaliliberaalin hallinnon myötäjuoksijoiksi. Voimme puolustaa järjestelmänvastaista ohjelmaa samalla kun tuomme esille, että rikkauksien jakaminen tapahtuu toisissa puitteissa eikä sitä voida saavuttaa ilman työväestön massojen mobilisaatiota. Jotta tulisimme kuulluksi vaaleissa, on oltava ehdokkaana valtaan.

-          Jatkossa meidän on pyrittävä esittämään vaihtoehtoja valtaa käyttävälle vasemmistolle, oltava sisällä tilanteissa eikä tyytyä kommentoimaan ulkopuolelta kehitystä, jota emme pyri aktiivisesti estämään. Meidän on tehtävä radikaaleja, järjestelmän kyseenalaistavia ohjelmaehdotuksia kaikille niille, jotka vastustavat paitsi oikeistoa myös sosiaalidemokraattien tapaa mukautua kriisiin. Meidän ei pidä tyytyä ehdottelemaan tulevaisuuden hallitusvoimille toiminnan ehtoja sanelevia teknisiä sopimuksia. Sen sijaan meidän pitää olla aktiivinen kaikissa keskusteluissa vaihtoehtoisen politiikan muodoista ja sisällöistä.

Miltä tulevaisuutenne näyttää?

-          Ensi syksyn kansallinen kokous tulee olemaan ratkaiseva jatkomme kannalta, sillä jäsenemme odottavat keskustelujen selkeyttävän strategiaamme ja pitkän tähtäimen tavoitteitamme. On vielä paljon kysymyksiä, joita emme ole ehtineet riittävästi puimaan. Mutta olen luottavainen tulevaisuutemme suhteen, sillä jäsenemme ovat erittäin sitoutuneita siihen, mitä olemme jo saaneet aikaan.

Mikä on selkein saavuttamanne voitto?

-          Suurena voittona voidaan pitää antikapitalismi-termin vakiinnuttamista ranskalaiseen keskusteluun. Vielä muutama vuosi sitten antikapitalistinen sanasto ja luokkataistelun kieli koettiin lähinnä kirosanoina. Nyt tämä kapitalisminvastainen keskustelu ja tuotannon maksimoinnin kritiikki (antiproduktivismi) ovat tulleet tutuksi myös muille. Myös rikkauksien uudelleen jakamisesta pääoman ja työn kesken puhutaan. Tämä on erittäin positiivinen kamppailumme tulos.

Liike ja puolue

Vaikka vaalien opetuksia pureskellaan NPA:ssa vielä moneen otteeseen, voidaan puoluetta pitää lupaavana projektina luoda Ranskan sirpaleiseen laitavasemmistoon selkeän kapitalisminvastainen ja periaatteistaan tinkimätön blokki. Edustuksellisen demokratian väylän lisäksi NPA nojaa vahvasti ulkoparlamentaariseen suoraan toimintaan. Eurooppalaisten vasemmistopuolueiden joukossa tällainen aktivismia korostava toimintakulttuuri on käynyt valitettavan vähiin. NPA erottuu ”institutionaalisesta vasemmistosta” puolueena, joka näkyy, kuuluu ja toimii kaduilla ja työpaikoilla. Megafonin kuvaa tunnuksenaan käyttävän puolueen viesti on selkeä: ei kabinettipolitiikkaa vaan katunäkyvyyttä ja joukkoaktiota.

NPA:n aktiivisuudesta todistaa viime syksystä alkanut joukkomielenosoitusten sarja. Puolue on mobilisoinut tuhansia ihmisiä muun muassa postin yksityistämistä vastustaviin kampanjoihin sekä organisoinut työttömyyttä ja pätkätöiden teettämistä vastustavia marsseja. Isolla osalla NPA:n jäsenistä on taustansa kansalaisjärjestöissä. Faivre d’Arcier’n mukaan suora toiminta ja katuaktiot ovatkin NPA:n aktiiveille tuttua; sen sijaan kokemus vaaleista ja niissä kampanjoinnista on vähäisempää.

Joukkomobilisaatiot ja institutionaalinen politiikka eivät kuitenkaan ole toisilleen vastakkaisia toimintaperiaatteita vaan samaa kamppailua, jossa luokka taistelee oikeuksistaan. Vaalien merkitystä ei pidä ylikorostaa mutta ei myöskään unohtaa. NPA:lle vaalit ovat puhujalava ja väline työväestön tietoisuuden kohottamiseen sekä institutionaalisen vallan saavuttamiseen, mutta ilman laajamittaista mobilisaatiota vallitsevan järjestelmän perustoja ei voida murtaa. NPA pyrkii kamppailuillaan luomaan painetta alhaalta ja vahvistamaan radikaalivasemmistolaista ilmapiiriä. Tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä NPA:ssa yhdistyvät kansanliikkeiden voima ja spontaanius sekä toimintakykyinen organisaatio.

Aiheeseen liittyvät artikkelit:

• Onko tämä Sarkozyn loppu?
• Ranskan eläkeuudistus vastatuulessa
• Euroopan työläiset torjuvat vastuun taakasta
• NPA: Ranskan vasemmiston uusi ilmapiiri
• Sarkozy, pääoman uusin liittolainen
• Ranskan vaalien tulos haaste vasemmistolle
• Voiko Ranskan vasemmisto nousta kamppailun tasolle
• Köyhien kansannousu Euroopan sydämessä
• "Valtio ei tarjoa muuta kuin sortoa meille"
• Suomessa mellakka mahdoton?