Eläkeuudistuksessa tarkoituksena on nostaa eläkeikää siten, että täyttä  eläkettä saadakseen voi eläkkeelle jäädä vasta 67-vuotiaana ja työhistoriaa oltava 40 vuotta. Varhaiseläkkeelle voisi jäädä aikaisintaan 62-vuotiaana. Aikaisemmin täyden eläkkeen sai 65-vuotiaana ja varhaiseläkkeelle pääsi 60-vuotiaana. Ranskan eläkejärjestelmä oli melko samalla tasolla kuin Suomen. Taustalla on tietenkin huoli siitä, että kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, eläkejärjestelmä ei kestäisi “huoltorasitetta”. Parin vuoden nosto ei kansantaloudellisesti ole mikään ratkaisu ongelmaan, onhan elinikä pidentynyt niin paljon, että käytännössä huoltosuhde ei uudistuksessa paljon heilahda kumpaankaan suuntaan, ei parempaan eikä huonompaan.

Se kuitenkin aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Työelämän kova työtahti on sama kaikille. Vanhat ihmiset työssä ollessaan joutuvat tekemään työt nuorten tahdissa. Tämä aiheuttaa heikkokuntoisimmille sairauksia ja työmarkkinoilta putoamista. Jos sairaus ei iske, niin huonompi tuottavuus saa omistajat irtisanomaan sieltä vanhimmasta päästä. Onhan Suomessakin ns. työttömyysputki. Myös varhaiseläkeiän nosto aiheuttaa sen, että heikkokuntoisia vajaata eläkettä saavien osuus väestössä kasvaa. Tämä nostaa sairaskustannuksia ja samalla itse asiassa pahentaa huoltosuhteen rasitetta, kun heikkokuntoisten osuus yhteiskunnassa kasvaa ja veronmaksajat joutuvat maksamaan lystin.

Mutta tietenkin joku hyötyy, eihän uudistusta muuten olisi tällaisella vimmalla ajettu. Ne jotka tästä hyötyvät, ovat nopeita voittoja tavoittelevat kapitalistit. Kun työelämässä on oltava pidempään saadakseen eläkettä, saa kapitalisti mahdollisuuden kilpailuttaa nuoria ja vanhoja työntekijöitä keskenään. Seuraavana varmastikin heikennetään irtisanomissuojaa, jotta nuoria työntekijöitä voidaan potkia pihalle. Vanhemmat työntekijät pidetään sitten työssä niin kauan että sairaus iskee. Vanhemmilla työntekijöillä on kokemusta ja heidän koulutukseensa ei tarvitse satsata yhtä paljon. Vastaavasti kasvava osa nuorista tekee vaikka tarvittaessa pimeätä työtä, koska nykyisillä työehdoilla ei nuori pääse töihin. Tällainen ei kuulosta kansantaloudellisesti kestävältä.

Yleislakko joka tänä syksynä koetteli Ranskaa, muistuttaa laajuudessaan toukokuun 1968 protestiliikettä. Ammattiliitot saartoivat öljynjalostamoja ja Ranskan lentoliikenne uhkasi pysähtyä. Pariisin julkinen liikenne oli täysin jumissa. Mielenosoituksiin otti osaa 2-3,5 miljoonaa ihmistä. Myös yliopisto-opiskelijoilla oli täysi syy osallistua lakkoon. Yliopistot suljettiin barrikadeilla ja joidenkin tietojen mukaan joka 15. koulu olisi suljettu. Syy nuorten tyytymättömyyteen on Sarkozyn työllisyyspolitiikka: alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on ollut 26 prosenttia. Nuorisotyöttömyys yleensäkin on ollut jo pitkään yli 20%. Rahaa hallituksella on kyllä ollut vaikkapa maksaa romanikerjäläisille suojelurahaa, etteivät nämä karkotuksensa jälkeen palaisi Ranskaan. Entäpä jos nämä 300 euroa per aikuinen olisi jaettu työttömille nuorille? Ajatteliko Sarkozy tätä vaihtoehtoa ollenkaan?

Tätä kuohuntaa on seurannut euroalueen kriisi Irlannissa. On selvää, että kapina roihahtaa uudelleen Ranskan nuorison keskuudessa, jos rahaa jaetaan jälleen kerran niille, joilla sitä ennestään on. Nyt herää kysymys, voiko kapina Ranskassa saada jotain rakentavaa aikaan. On toki selvää, että lakko aiheuttaa haittaa kaikkien elämään, mutta lakot ovat tarpeen omien oikeuksiensa puolustamiseksi. Sen todistaa poliisin harjoittama väkivalta mielenosoittajia kohtaan: poliisi on ampunut kumiluoteja ja kyynelkaasua opiskelijoiden mielenosoituskulkueita vastaan. 16-vuotiaan opiskelijan raportoitiin saaneen vakavia silmävammoja.

Palataanpa kysymykseen, voiko kapina saada jotain rakentavaa aikaan. Vastaus on kyllä. Voimme rohkeasti kapinoimalla hallitsevan luokan lakeja vastaan saavuttaa toisenlaisen yhteiskunnan, jossa talous on ihmisten hyvinvointia varten eikä toisinpäin. Mutta on ymmärrettävä, että ensinnäkin kapina Ranskassa ei yksinään riitä. Kamppailun leikkauksia vastaan on oltava vähintään koko Euroopan laajuinen.

Toisekseen on varottava virheitä, joita aiemmin on toistettu hyvin usein. Ei riitä, että opiskelijat puolustavat pelkästään omia etujaan tai yhden alan työläiset omiaan. Kamppailu vaatii lujaa yhteenliittymää, jossa mukana ovat kaikki työläiset, niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömät, opiskelijat, työttömät, eläkeläiset, siis kaikki, joiden hyvinvointi  ja toimeentulo on uhattuna.

Kolmanneksi, edellisen ohjeen jatkoksi ei riitä, että kamppaillaan pelkästään eläkeuudistusta vastaan. Yhden asian liikkeet eivät pitkään elä. Protestien on kohdistuttava koko uusliberalistista hegemoniaa vastaan. On selvä, että pankkien pelastamisesta koituva lasku kaadetaan työläisten niskaan. Kun joukkoliike täyttää nämä kolme edellä esitettyä ehto, eli kansainvälisyys, solidaarisuus, antikapitalismi, on joukkoliikkeestä kehittymässä vallankumous.

Minun mielestä rahan syytäminen tuhlaripankeille, koronkiskojille ja korruptoituneille hallituksille saa Euroopan Unionissa riittää. Samoin saa riittää työehtojen ja sosiaaliturvan heikennykset. Kaikki samaa mieltä olevat liittykää kanssamme liikkeeseen kapitalismia vastaan!

Aiheeseen liittyvät artikkelit:

• Onko tämä Sarkozyn loppu?
• Euroopan työläiset torjuvat vastuun taakasta
• Ranskassa rakennetaan antikapitalismia
• NPA: Ranskan vasemmiston uusi ilmapiiri
• Sarkozy, pääoman uusin liittolainen
• Ranskan vaalien tulos haaste vasemmistolle
• Voiko Ranskan vasemmisto nousta kamppailun tasolle
• Köyhien kansannousu Euroopan sydämessä
• "Valtio ei tarjoa muuta kuin sortoa meille"
• Suomessa mellakka mahdoton?