|
Nikos Loudos erittelee, mitä Kultaisen sarastuksen nousun takana on, ja
kuinka rasismia ja leikkauksia vastustava liike voi sen pysäyttää.
Kultaisen sarastuksen nousu Kreikassa on aiheuttanut väristyksiä Euroopassa.
Kyseessä on avoimesti natsimielinen järjestö, joka ylistää Adolf Hitleriä ja
natsien tekemää kansanmurhaa.
Sen jäsenet murhaavat ja pahoinpitelevät maahanmuuttajia
järjestelmällisesti. He heittävät polttopulloja moskeijoihin ja sanovat, että
jokaisen naisen paikka on kotona.
Kreikka: taistelu Kultaisen sarastuksen fasisteja vastaan
Kreikasta ei ole tullut fasistista, niin kuin jotkut kommentoijat liian
helposti päättelevät. Mutta Kultaisen sarastuksen kannatus on kasvussa.
Se pääsi Kreikan parlamenttiin miltei 7 prosentin kannatuksella viime kesäkuun
vaaleissa. Se kahmaisi noin 425 000 ääntä ja on parlamentin viidenneksi
suurin puolue. Mielipidemittaukset osoittavat, että se voisi yltää kolmanneksi
suurimmaksi seuraavissa vaaleissa.
Talouskriisi, vyönkiristykset ja leikkaukset ovat moottorina Kultaisen
sarastuksen nousussa. Sen nousu ei silti ollut itsestäänselvyys. Kreikan
hallitsevan luokan ja valtapuolueiden rasismi on avannut tien natseille.
Talouskriisin syvetessä Kreikan hallitukset ovat yhä enemmän käyttäneet
rasismia työkaluna yhteiskunnallisia liikkeitä ja vasemmistoa vastaan.
Valtapuolueet syyttävät maahanmuuttajia kasvavasta työttömyydestä,
rikoksista ja heikoista palveluista. Niille se on keino kääntää huomio pois
niiden omasta vahingollisesta politiikasta.
Joulukuun 2008 kapinan jälkeen, jonka käynnisti poliisin tekemä koulupojan
murha, valtapuolueet kiihdyttivät retoriikkaansa. Ne syyttivät maahanmuuttajia
ja vasemmistoa Kreikan epävakaudesta.
Turvapaikka
Tämän poliittisena sivutuotteena oli äärioikeistolaisen Laos-puolueen nousu.
Se ei pystyttänyt fasistisia katujoukkioita, mutta monet natsit löysivät siitä kodin.
Kreikan valtapuolueet vastasivat Laosin nousuun lisäämällä entisestään
rasismia politiikkansa ytimessä. Se ei heikentänyt Laosia, vaan legitimoi
rasismia yhä enemmän.
Mutta kun Laosiin kohdistui paine toimia vakavasti otettavana poliittisena
puolueena, Kultaisen sarastuksen avoimet natsit pystyivät esiintymään ”aitona
asiana”.
Tärkeä käännekohta koitti vuoden 2011 lopussa. Laos lähti hallitsevien
luokkien painostuksesta mukaan Lucas Papademosin ”teknokraattien” hallitukseen.
Kyseessä oli hallitus, joka yritti toteuttaa vyönkiristystoimia Georgios
Papandreun sosialidemokraattisen Pasokin hallituksen romahdettua.
Tämän jälkeen Laoksen vaalikannatus katosi. Tämä virallisen äärioikeiston
romahdus kattoi tietä Kultaisen sarastuksen nousulle.
Valtapuolueiden romahdus on tärkeätä sen ymmärtämiseksi, miksi natsit
vaaleissa nousivat. Pasok tapasi saada yli 40 prosenttia äänistä kaikissa
vaaleissa.
Viime kesäkuussa se sai 12 prosentia ja mielipidetiedustelut ennustavat,
että kannatus laskee vielä 5,5 prosenttiin. Kokoomustyylinen Uusi demokratia
sai kesäkuussa sekin kaikkien aikojen huonoimman tuloksensa.
Miljoonat, jotka eivät koskaan olleet äänestäneet muita kuin näitä kahta
puoluetta, jäivät ymmälleen. Enemmistö kääntyi vasemmalle, mutta natsitkin
pystyivät hyödyntämään tilannetta.
Koe
Natsien nousu ei ole tapahtunut pelkästään vaaliuurnilla. He olivat jo
järjestäneet menestyksekkään kokeen kaduilla.
Aghios Panteleimonasin aukiolla Ateenan keskikaupungilla he olivat
aloittaneet organisoinnin ”kansalaiskomitean” kautta. Siinä ei kyseessä ollut enemmästä
kuin natseista yhdessä asuinalueen rasistien kanssa. Sen tarkoitus oli
”puhdistaa” alue maahanmuuttajista.
Virallinen siirtolaisten vastainen retoriikka rohkaisi heitä. Jo kauan ennen
kuin Kultaisesta sarastuksesta tuli parlamenttipuolue, Pasokin sisäministeri
julisti, että voitaisiin aloittaa neuvottelut siitä, mitä tehdä laittomille
siirtolaisille.
Tiedettiin hyvin, että Kultainen sarastus vaati hävittämään siirtolaiset. Se
alkoi järjestää pogromeja, terrorisoimaan siirtolaisia ja tuhoamaan heidän
kotejaan ja kauppojaan. Tiedotusvälineet ja hallitus esittivät tämän kansalaistoimintana.
Hallituksen vastaus oli järjestää lisää poliiseja. Monet poliisit kuitenkin
tukevat Kultaista sarastusta. Joka toinen poliisi äänesti natseja kesäkuussa. Mellakkapoliisin
joukossa luku oli vieläkin korkeampi.
Kun fasismia vastaan mieltään osoittaneita hiljan pidätettiin, heitä
kidutettiin poliisin päämajassa. Poliisit sanoivat heille olevansa kaikki
Kultaisesta sarastuksesta ja että mielenosoittajien tulisi se tietää.
Niinpä pogromeja alkoivat organisoida poliisi ja Kultainen sarastus. Poliisi
pidätti haavoittuneita siirtolaisia natsijoukkioiden sijasta.
Vasta viime kuussa poliisi ratsasi kaksi siirtolaisasuntoa ja pidätti
asukkaat. Varttituntia myöhemmin natsit hyökkäsivät tyhjiin asuntoihin
tuhotakseen ja varastaakseen.
Hallituksen tämänhetkinen vastaus tähän kaikkeen on puhua ”ääri-ilmiöistä”
ja yrittää demonisoida vasemmistoa ja työläisiä.
Heidän mukaansa vasemmisto, järjestämällä taisteluhenkisiä mielenosoituksia,
lakkoja ja rasisminvastaista toimintaa, on yhtä paljon syypää väkivaltaan kuin
natsitkin.
Paniikki
Kreikka ei ole muuttunut fasistiseksi. Mutta Kultaisen sarastuksen nousu
heijastaa osin hallitsevan luokan paniikkia. Se pelkää kasvavaa vastarintaa ja
työläisten lakkoja vyönkiristystä vastaan.
Fasismin- ja rasisminvastainen liike on nyt taistelun etulinjassa. Taistelua
vyönkiristystä vastaan ei voi erottaa taistelusta rasismia ja natseja vastaan.
Kultaisella sarastuksella on parlamenttipuolueen virallinen arvovalta ja
kirstuissaan miljoonia euroja, jotka se on saanut valtiolta. Se ei kuitenkaan
ole pystynyt toistamaan Aghios Panteleimonasin koettaan.
Sen kansanedustajat ja kaaderit eivät voi mennä minnekään ilman poliisin
suojaa. Ja ammattiliitot yksi toisensa jälkeen äänestävät fasistien
pysäyttämiseksi työpaikoillaan.
Kymmenet tuhannet siirtolaiset ja muut osallistuivat rasismin vastaiseen
mielenosoitukseen elokuussa. Se osoitti, että suuttumus on voimakkaampi kuin
pelko.
Hiljan perustettu Rasismin ja fasismin uhan vastainen liike järjesti
menestyksekkään tapahtuman aiemmin tässä kuussa koordinoidakseen toimintaa eri
puolilla Kreikkaan.
Tunnusta ”fasistit, pankkiirit ja troikka – kaikki te roistot teette
yhteistyötä” huudetaan yhä kovemmin jokaisen lakon yhteydessä. Panokset
Kreikassa ovat korkealla. Tulevaisuus riippuu siitä, pääsemmekö me eroon
kaikista näistä roistoista.
Yhteistyön ja vastarinnan historia
Kreikan äärioikeistolla on historia valtion kanssa tehdystä syvälle
menevästä yhteistyöstä. Kreikan hallitus teki yhteistyötä maata miehittäneiden
natsijoukkojen kanssa toisen maailmansodan aikana 1940—1944.
Se järjesti turvallisuuspataljoonina tunnetut puolisotilaalliset joukot
tukahduttamaan natseja kohtaan esiintynyttä vastarintaan. Kreikkalaisfasistit
liittyivät natsijoukkoihin ja piirittivät työläisten asuinkortteleita. He
murhasivat kommunisteja, vastarintataistelijoita ja näiden perheitä joukkomitassa.
Kun vastarintaliike voitti, useimmat fasistit piiloutuivat. Mutta pian
heistä tuli valtiolle jälleen käyttökelpoisia. Vuosina 1946—1949 Kreikassa
raivosi sisällissota. Kreikan hallituksen joukot, joita tukivat britti- ja
amerikkalaissotilaat, taistelivat Kreikan kommunistiseen puolueeseen
liittynyttä Kreikan demokraattista armeijaa vastaan.
Fasisteista tuli hyödyllisiä ilmiantajia ja kiduttajia Kreikan valtiolle
kaupungeissa ja kylissä eri puolilla maata. Heitä alettiin kutsua ”kreikkalaispatriooteiksi”.
Joitakin kutsuttiin jopa vastarintataistelijoiksi.
Fasistiset verkostot pidettiin hengissä 50-luvulla ja ne olivat olemassa
poliisin liepeillä. Vuonna 1958 vasemmisto sai äkkiä murskavoiton vaaleissa. Tämän
jälkeen fasistit toimivat soluttautujina ja provokaattoreina työväenliikkeessä.
Vuonna 1963 poliisi katseli sivusta, kun fasistijoukkio murhasi
joukkokokouksen aikana Yhtyneen vasemmiston, jossa kommunistipuolue oli
aktiivinen, kansanedustajan.
Kreikka oli sotilasdiktatuurin alla vuosina 1967—1974. Se julisti
vasemmistolaisia lainsuojattomiksi sekä vangitsi että karkotti heitä. Juntta
alkoi murtua Teknisen korkeakoulun kapinan jälkeen vuonna 1973.
Puhdistus
Sen romahduksen jälkeen uudet ammatti- ja opiskelijaliitot kampanjoivat
fasistien puhdistamiseksi kaikista instituutioista. Fasistit joutuivat
marginaaliin, mutta eivät kadonneet.
Nikos Michaloliakos, Kultaisen sarastuksen nykyinen johtaja, tuomittiin
70-luvulla hyökkäyksistä ja osallisuudesta pommi-iskuihin elokuvateattereissa. Hän
vietti vankilassa hyvin lyhyen aikaa ja ryhtyi salaisen palvelun ilmiantajaksi.
Fasisteista tuli merkityksettömämpiä 80-luvulla ja Kultainen sarastus
muuntui avoimesti natsijärjestöksi.
90-luvun alussa Kreikan hallitus yritti ajaa läpi uusliberaaleja
hyökkäyksiä. Se aloitti rasistisen kampanjan siirtolaisia vastaan ja
nationalistisen kampanjan Makedonian tasavaltaa vastaan.
Hallitus ja ortodoksikirkko järjestivat valtaisia kansallismielisiä
kokouksia. He saivat liikkeelle satoja tuhansia Kreikan lippuineen.
Kultaisen sarastuksen natsit yrittivät esiintyä ”kreikkalaisortodoksisina
nationalisteina”. He osallistuivat virallisiin joukkokokouksiin ja alkoivat
pystyttää osastoja joihinkin kouluihin.
Kampanja kuitenkin epäonnistui ja hallitus kaatui. Rasisminvastainen liike
saavutti etuja siirtolaisille seuraavana vuonna ja pysäytti fasistit.
Vuonna 1998 Kultaisen sarastuksen varajohtaja, aseistautuneen joukkion
johdossa, hyökkäsi erästä Antikapitalistisen vasemmiston opiskelijajäsentä
vastaan ja miltei surmasi hänet.
Varajohtajansa piileskellessä Kultainen sarastus teki seuraavina vuosina
useita turhia yrityksiä nousta marginaalista. Vuonna 2005 se jopa julisti, että
se lopettaisi oman poliittisen toimintansa kokonaan.
Mutta tuhoisa talouskriisi yhdistyneenä valtion rasismiin on tehnyt sen
paluun mahdolliseksi.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
