|
USA:n presidenttiehdokkaiden keskustelun huipentuessa maailma sai todistaa
omituista, mutta paljastavaa ulkopoliittista taistelua Barack Obaman ja Mitt
Romneyn välillä. Kuka olisi eniten Israelin ystävä? Kuka paremmin löisi
”terroristit”? Kuka saisi aikaan vahingollisimmat pakotteet Irania kohtaan? Seuraavana
päivän Guardian-sanomalehdessä kirjoittanut Gary Younge paljasti
selvänäköisesti kansainväliselle yhteisölle, ettei ”Obama ole kovin kiinnostunut
teistä”.
Keskustelun aikana Israel mainittiin 36 kertaa, Iran 47 kertaa, pakotteet 17
kertaa ja vahingollinen (koska pakotteiden on toki oltava vahingollisia)
seitsemän kertaa. Palestiina ja arabikevät mainittiin kumpikin vain kerran.
Vaikka paljon on keskitytty siihen, käynnistääkö Israel sotilasiskuja
Iraniin (tai ärsyttää USA:n sotilastoimiin), pakotteet ovat jo nyt aiheuttaneet
valtavaa kärsimystä tavallisille iranilaisille.
USA:n pakotteet Irania kohtaan ovat olleet voimassa aina Iranin vallankumouksesta
1979 asti, jolloin shaahi, USA:n tärkein liittolainen Lähi-idässä, kaadettiin. Pakotteiden
vaikutus yhdistyneenä Iranin sisällä tapahtuneeseen siirtymään
uusliberaalimpaan talouspolitiikkaan on ollut tuhoisa. Vuonna 1977 runsaasti
raaka-aineita omaavan Iranin talous oli kaksi kertaa Etelä-Korean taloutta
suurempi. Vuonna 2011 Etelä-Korean talous oli kolme kertaa suurempi.
Uusimmat pakotteet on kuitenkin asettanut EU vuodesta 2006 alkaen. Heinäkuussa
2012 EU sopi ylpeästi ”kaikkien aikojen kovimmiksi” ilmoittamistaan
pakotteista: Iranin öljysaarrosta ja Iranin keskuspankin varojen
jäädyttämisestä. Ennen pakotteita EU oli ostanut viidesosan Iranin
öljyviennistä.
Tämän seurauksena Iran on vajonnut pahimpaan talouskriisiinsä sitten
80-luvun alun. Maan valuutan arvo on alimmillaan koskaan ja
peruselintarvikkeiden hinnat ovat nousseet pilviin.
Jos verrataan, vuonna 1977 yksi USA:n dollari vastasi 70 Iranin rialia. Vuoden
2012 alussa yhdellä USA:n dollarilla sai 18 000 rialia. Ja kaksi kuukautta
uusien pakotteiden asettamisen jälkeen heinäkuussa dollarilla sai 37 500
rialia. Lokakuun alussa tämä johti suuriin mellakoihin Teheranin kaduilla.
Vaikka öljyteollisuus tuottaa 80 prosenttia Iranin vientituloista, se ei ole
ainoa alue, missä pakotteet ovat vaikuttaneet. Raskaimman taakan kantajiin
kuuluvat potilaat ja sairaalat, jotka ovat riippuvaisia ulkomailta tuotavista
lääkkeistä. Iranin Hemofiliayhdistys piti hiljan pakotteita syypäänä tuhansien
lasten kuolemaan.
Niiden vaikutus on erittäin hyvin dokumentoitu. USA:n pakotteet Irakia
vastaan vuosina 1990—2003 johtivat puolen miljoonan irakilaislapsen kuolemaan. USA:n
silloinen YK-suurlähettiläs Madeleine Albright piti surullisen kuuluisasti sitä
”hintansa väärtinä”. Samalla tavoin suoran tunnustuksen antoi Gazan saarrosta
vuonna 2006 israelilainen virkamies Dov Weisglass: ”Ideana on laittaa
palestiinalaiset laihdutuskuurille, mutta ei tappaa heitä nälkään.”
Toinen pakotteiden kannattajien suosima väite on, että vaikka ne
vaikuttavatkin tavallisiin ihmisiin, ne auttavat pakottamaan hallituksen
vaihtoon. Foreign Policy –lehdessä hiljan julkaistussa hyödyllisessä
artikkelissa Iranin oppositiota edustavat Mohammad Sadeghi Esfahlani ja Jamal
Abdi repivät myytin palasiksi. Heidän mukaansa on päinvastoin ja pakotteet
toimivat lujittamalla johtajien otettava vallasta.
Vuoden 2013 presidentinvaalien lähestyessä Iranin korkein johtaja Ali
Khamenei on jo käyttänyt pakotteita yrityksessä lakkauttaa koko
presidentinvirka. Toisaalta taas opposition Vihreässä liikkeessä 2009 mukana
olleilla on tekemistä nyt päivittäisessä toimeentulossa sen sijaan, että
osallistuisivat mihinkään taisteluun poliittisen muutoksen puolesta.
Ja vaikka tavallisia iranilaisia on odottamassa yhä synkempi talvi, EU on
juuri hyväksynyt kiistellyn kauppasopimuksen, joka helpottaa suhteita yhteen
Lähi-idän maahan, joka edelleen kehittää ydinaseita ja rikkoo kansainvälisiä
sopimuksia: Israeliin.
Kansainvälisen pakotepolitiikan ytimessä oleva tekopyhyys näkyy hyvin. Se
että pakotteet aiheuttavat mittavaa inhimillistä kärsimystä ei ole mikään
sivutuote tai epämiellyttävä lisä, vaan osa niiden tarkoitusta.
Aiheeseen liittyvät artikkelit:
|
